Vanha foorumi

Takaisin

Masentaako?

Yleinen keskustelu
Shireh 8. maaliskuuta 2004 kello 15.10
Kirjoittaja Viesti
Shireh linkki 8. maaliskuuta 2004 kello 15.10
Shireh 8. maaliskuuta 2004 kello 15.10 linkki Mielipiteitä? Itse kärsin puolen vuoden masennuksesta. Mutta parannuin! :-D ilman lääkkeitä.... Tapasin seurakunnan töissä (toimin isosena rippikouluissa) aivan mahtavan likan. Hänelle puhuin masennuksesta ja en tiedä miksi mutta hän kuunteli ja olo parani! :-o En tarkoita että se noin vain parani vaan se oli viimeinen niitti... :-D Piti puhua monelle ihmiselle (esim. nettikaverilleni (kirkonpolttaja), enkunopelle, kavereille ja muutamille seurakunnantyöntekijöille.) Jokin tossa likassa oli sellaista että minä vain parannuin... Kommentteja omista tapauksista?
Dovas linkki 9. maaliskuuta 2004 kello 13.04
Dovas 9. maaliskuuta 2004 kello 13.04 linkki Hienoa jos joku uskaltaa avautua masennukseen liittyvissä asioissa. Eikä siinä mitään häviä, vaikka kyse onkin jostain niin henkilökohtaisesta 'minästä' ihmisellä...päinvastoin. Valoisampaa elämää sinulle Calyz. Kärsin itse joitain vuosia sitten masennuksesta, joka pakotti järjestelemään palikoita elämässä aivan uuteen muottiin. Sitä ennen sitä oli viilettänyt aina täysillä eteenpäin ja mukavahan niitäkin aikoija on tietty toisinaan muistella. Ystäväpiiri muistanee minut aurinkoisena immeisenä noilta ajoilta. Silloin sitä kyllä oli jokseenkin rämäpäinen, jokseenkin taas liian varovainen. Kaiken kaikkiaan silti liian sinisilmäinen. Monennäköistä juttua sitten tapahtui samaan aikaan. Vei sellaiset yli puoli vuotta ennen kuin tajusi itsekään mistä oli kyse. Asioiden punonta uuteen malliin veikin sitten n. 2-3 vuotta. Jos karkeasti lasken; masennuksen tulemiseen ja sitä seuranneeseen itsensä tutkailuun tarvittiin 4 kariutunutta ihmissuhdetta, 2 ystävää hyvää matkaa hourulaan jo menossa, kusettavia ihmisiä, ja roppakaupalla "rock 'n' roll" elämää (=8 vuotta). No, eipä viimeksimainitussa mitään huonoa ole, mutta... :) Olen hyvin kiitollinen että tajusin pysähtyä. Vinkkinä ihmisille, jotka mahdollisesti kamppailevat elämässään jonkinlaisessa umpikujassa, haluaisin kertoa; ei sen välttämättä tajua olevan umpikuja ennen kuin lattia romahtaa alta ja ehkä kertarysäyksellä. Syvempään itsensä skannailuun ryhtyminen kannatti, kun sen jälkeen sitä on suhtautunut niin ettei täällä mikään kiire ole yhtään mihinkään. Jokaikiseen juttuun sitä ei aina tarvi ehtiä mukaan. Ja vanheneminen on mielestäni ihan mukavaa. Kuten Calyz'kin mainitsi tuosta ystäville kertomisesta; koin itsekin sen jonain tietynlaisena selkeänä merkkinä. Siinä tuli sitten samalla opittua, että ketkä ovat niitä tosiystäviä ja ketkä elävät pumpulissa.
Fourfinger linkki 10. maaliskuuta 2004 kello 18.42
Fourfinger 10. maaliskuuta 2004 kello 18.42 linkki Kroonisesta masennuksesta en ole kyllä itse kärsinyt mutta olen auttanut monia kavereita voittamaan masennuksen ja aina taustalla ovat kummitelleet karille menneet ihmissuhteet.. :roll: En tiedä sitten kärsiikö jokainen ihminen jossakin vaiheessa elämäänsä jonkinlaisesta masennuksesta mutta elämä opettaa.. :wink: Mutta näistä asioista kannattaa tosiaan puhua, eikä niitä kannata hautoa ja silloin voi pahimmassa tapauksessa tulla reissu pitkäänniemeen
Shireh linkki 11. maaliskuuta 2004 kello 7.10
Shireh 11. maaliskuuta 2004 kello 7.10 linkki No, minulla meni eräs ihmissuhde päin persettä... Omituisinta on että en muista siltä puolen vuoden (masennuksen) ajalta (melkein) yhtään mitään. Varsinkin ne ajat kun elin tunteitteni vallassa (suru ja viha). Vain sen että tapasin nettikaverin ja liityin seurakunnan töihin. Ja se juttu ku kerroin että nettikaveri on kirkonpolttaja, en halua mitää kehuskella. Tarkoitan että ihmisen mielipiteillä ei ole mitää väliä kunhan saa vain puhua jonkun kanssa. 8-) . Mutta muistan sen että näin samaa painajaista kuukauden verran.
GreepyReaper linkki 12. maaliskuuta 2004 kello 15.02
GreepyReaper 12. maaliskuuta 2004 kello 15.02 linkki Mistä mä voisin masentua... mehän kuollaan aikanaan. Ja se mitä tehään syntymän ja kuoleman välillä - - no sillä ei vain ole mitään väliä. Lopputulos on aina sama. Kuoppa ja tonni multaa päällä.
newsalor linkki 12. maaliskuuta 2004 kello 19.46
newsalor 12. maaliskuuta 2004 kello 19.46 linkki Joku voisi sanoa, että koska me kaikki kuolemme, kuolemaamme tuskin voimme vaikuttaa ja kuollessamme emme ehkä edes ole tietoisia, niin ehkäpä kuolema ei ole kovinkaan merkittävä asia. Syntymääni en muista, eikä kuolemastani ole tietoa. Tietääkseni en tule koskaan olemaan olemassa muina aikoina, kuin syntymäni jälkeen ja ennen kuolemaani. Näin ollen minulle tärkeitä ovat ne asiat mitä elämän varrella sattuvat. * Kuolema ei niitä pois kuittaa. Siksi etsin mieluummin elämälleni merkitystä elämästä, kuin kuolemasta. Jos elämälleni tarkoitusta etsin, niin sellaiseksi miellän kokemuksen. * Noihin asioihin voi kuulua osana huoli huoli tulevaisuudesta tjsp.
Ares linkki 16. maaliskuuta 2004 kello 18.19
Ares 16. maaliskuuta 2004 kello 18.19 linkki Itse en ole koskaan kärsinyt masennuksesta, johtuu ehkä hyperaktiivisuus "kohyauksista" ja äkkinäisistä adrealiini purkauksista. :) Itse olen aina osannut nauttia elämästä ja idolini voisi vaikka olla tikru. Jostain syystä osaan vain nauttia elämästä. Veikkaan että iloisuuteni johtuu runsaasta liikunnasta. HUOM! -En käytä alkoholia! -En käytä masennus lääkkeitä tai muita piristeitä!
newsalor linkki 16. maaliskuuta 2004 kello 19.21
newsalor 16. maaliskuuta 2004 kello 19.21 linkki Juu. Täytyy kyllä sanoa, että ajoittaiseen alakuloon on ainakin omalla kohdallani 3-4 kertaa viikossa ju-jutsu treenit. Endorfiinien tehdessä maailmasta mukavan kukkaisen treenien jälkeen on mukava mennä nukkumaan kunnon yö-unet. Seksikin on pop. ;) Tuosta hyperaktiivisuudesta voisin kommentoida sen verran, että omalta kohdaltani voin sanoa, että oli esim. ylä-asteella aina välillä varsin vilkas juuri sen takia, että ei ehkä ollut juuri silloin hirveästi syitä olla erityisen hilpeä. Äkkiäkös sitä nyt vähän (yli-)kompensoi. PS. tänne foorumille pitäisi ehdottomasti saada se "alkoholi" tagi, mistä muistaakseni puhuttiinkin jotain kokouksessa. ;)
black knight linkki 17. maaliskuuta 2004 kello 7.47
black knight 17. maaliskuuta 2004 kello 7.47 linkki masennuksella teinit yrittää saada huomiota. ole siis iloinen :-D
GreepyReaper linkki 20. maaliskuuta 2004 kello 15.59
GreepyReaper 20. maaliskuuta 2004 kello 15.59 linkki [quote:7f04940806="newsalor"]Siksi etsin mieluummin elämälleni merkitystä elämästä, kuin kuolemasta. [/quote:7f04940806] En mäkään sano että kuolemalla on jokin merkitys... se nyt vain on se viimeinen sivu meidän kirjassamme. Mutta miksi huolehtia jostakin mitä tapahtuu nyt kun tietää että masennuksen aiheuttaja ja sinä molemmat kuolette? Unohda ja hanki elä että on jotain jota odottaa...