Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ TOUKOKUU 2003
Kalikos
Yinkin ja Molanni
Orlanthilainen tarina Riskimaasta Asgrim Yinkinin kertomana

Kerran kauan sitten, kun jumalat elivät vielä keskuudessamme, asui eräässä maailman kolkassa häijy akka tilallaan. Akan nimi oli Molanni, ja hän oli sukua Orlanthille, vaikka moinen sukusidos oli häpeäksi. Molanni oli julma ja kitsas emäntä, joka oli pettynyt vieteltyään Yelmin ja synnytettyään kuivan lapsensa Dagan. Molanni oli ilkeä palvelijoilleen, hakkasi ja piiskasi näitä ja iskipä heidät usein kahleisiin luullessaan näiden varastavan häneltä, kun silmä välttäisi.

Sattuipa kerran, että Yinkin saapui Molannin tilalle.

"Terve, arvoisa emäntä", Yinkin sanoi. "Olisiko emännällä antaa pieni pala lihaa nälkäiselle metsästäjälle?"

Molanni ei vastannut mitään, tuijotti vain synkkänä Orlanthin veljeä. Ilkeä akka tuli sellaisiin aatoksiin, että Yinkin oli tullut varastamaan hänen tilansa tavaroita. Niinpä juonikas ja kavala noita otti teennäisen ilmeen kasvoilleen ja pyysi:

"Astu sisään, arvon sukulainen, niin panen pöydän koreaksi."

Sisällä Molanni kuitenkin tarttui Yinkiniä niskavilloista ja tunki hänet säkkiin. Sitten Molanni lähti joelle ja sidottuaan kiviä säkkiin painoksi paiskasi säkin ja Yinkinin jokeen.

Yinkin oli kuitenkin Orlanthin veli ja suuri taidoiltaan. Terävillä kynsillään Yinkin rikkoi säkin ja pakeni ennen kuin säkki veti hänet pohjaan. Yinkin oli tuohtunut moisesta käytöksestä ja lähti Molannin luokse vaatimaan hyvitystä.

Ilkeä akka säikähti hirveästi, kun jo kuollut kissa saapui takaisin peräämään vieraanvaraisuutta. Molanni oli pyytelevinään anteeksi ja sieppasi sitten salakavalasti Yinkinin kiinni. Hän meni ja heitti Orlanthin veljen alas korkealta jyrkänteeltä kuvitellen päässeensä eroon vieraastaan. Yinkinin jalat olivat kuitenkin joustavat ja hän putosi maahan vahingoittumattomana.

Yinkin oli nyt todella vihainen ja palasi Molannin luokse uhaten tätä sukuvihalla. Molanni oli järkyttynyt, kun kuollut kissa palasi takaisin. Ilkeä akka otti verkon ja vangitsi siihen Orlanthin veljen. Sitten hän lähti pimeään metsään, jossa asusti kammottavia petoja, ja jätti Yinkin sinne verkossa uskoen, että pedot tekisivät Yinkinistä selvää.

Molanni ei kuitenkaan aavistanut, miten terävät vaistot Yinkinillä oli. Verkosta irti päästyään Yinkin seurasi Molannin jälkiä hajuaistinsa perusteella ja pääsi pois synkästä metsästä.

Yinkin oli nyt todella vihainen ja päätti kostaa Molannille loukkauksen. Hän hiipi Molannin navettaan ja pelästytti lehmät kostoksi. Molanni ryntäsi puolipukeissaan talosta ja näki kissan livahtavan metsään. Tyrmistys oli suuri: pitihän kissan piti olla jo kuollut metsän petojen raatelemana.

Molanni päästi irralleen koiran, hirvittävän hurtan, joka oli tappanut suuria sotureitakin, eikä ollut koskaan kohdannut parempaansa. Sitten hurtta ajoi Yinkiniä takaa ja Molanni hykerteli tyytyväisenä, kun Yinkin olisi kuollut.

Vaikka Yinkin oli vikkelä kintuistaan, hurtta saavutti häntä. Yinkin oli kuitenkin myös ovela, ja hän kipusi puuhun, johon koira ei päässyt. Niinpä Molannin kurja rakki jäi vain louskuttamaan leukojaan puun alle, kun Yinkin hyppeli puusta toiseen ja pakoon hurttaa.

Hurtta tappoi raivonsa tyydyttääkseen hirven ja saapui Molannin luokse leuat veressä. Ilkeä akka hykerteli tyytyväisenä, kun Yinkinistä oli muka päästy eroon.

Yinkin hautoi vielä kostoa Molannille, kun häijyläinen oli usuttanut koiran kannoille ja Yinkinin oli ollut pakko paeta. Yinkin hiipi yöllä tilalle ja varasti sieltä lehmän korvaukseksi vaivoistaan. Hän jätti kynnenjälkensä navetan oveen, jotta Molanni tietäisi, kuka oli ollut asialla.

Molanni hirmustui aamulla kovasti, kun näki jäljet ja tiesi, että Yinkin oli hengissä, vaikka hänet oli jo tapettu moneen kertaan. Kostoksi siitä Molanni antoi naulata kesyn alynxin navetan oveen. Hän uskoi sen houkuttelevan Yinkinin ryöstämään lisää karjaa. Sitten Molanni asetti navetan oven viereen lihavimman ja mehukkaimman rotan, jonka oli tilaltaan löytänyt. Ja rottiahan siellä riitti, kurjalla tilalla.

Yinkin kuulikin Molannin ilkityöstä ja lähti kostamaan kissan surmaa. Hän meni navettaan ja näki siellä herkullisen rotan. Yinkin ei tiennyt, että Molanni oli laittanut rotan täyteen tappavaa myrkkyä.

Yinkin ei ehtinyt kuitenkaan syödä rottaa, kun koira ryntäsi paikalle haukkuen ja tahtoen tappaa Yinkinin. Yinkin livahti pakoon, mutta koira söi rotan luullen saavansa siten Yinkinin saaliin.

Kun Molanni aamulla tuli katsomaan luullen löytävänsä Yinkinin ruumiin navetasta, siellä makasikin hänen koiransa kuolleena. Molanni vannoi kostoa ja kääntyi veljensä Valindin puoleen pyytäen tältä hyytävää kylmyyttä, jotta voisi jäädyttää Yinkinin, kun tämä saapuisi taas hänen luokseen. Valind antoi sisarelleen jääpuikon, jotta pääsisi eroon tämän ruinauksesta.

Seuraavana yönä Molanni vaani navetan takana jääpuikon kanssa. Yinkin saapui varovaisena navetalle, ja silloin Molanni hyppäsi esiin suunnaten jääpuikon Yinkiniin. Molanni ei kuitenkaan tuntenut veljensä voimia, jotka päästi valloilleen. Jääpuikko toi talven koko Molannin tilalle ja jäädytti heinät ja osan eläimistä.

Yinkinillä oli kuitenkin paksu ja lämmin turkki, jotka suojasivat häntä kylmältä. Lumipyryssä ja kyntensä jäähän iskien Yinkin poistui tilalta Molannin etsiessä jäätynyttä kissaa.

Seuraavana päivänä lumisateen tauottua Yinkin saapui taas Molannin luokse ja vaati tältä hyvitystä. Molanni oli aivan pois tolaltaan, kun kuusi kuolemaa ei ollut riittänyt Yinkinille. Hän oli kuitenkin ilkeä akka ja oli saanut rakastajaltaan Yelmiltä tulisia voimia. Siten Molanni manasi tulen hävittämään kurjan katin, joka uskalsi häntä uhmata.

Taivaalta satoi tulta, joka sytytti koko tienoon palamaan ja sulatti jäät ja lumet. Yinkin oli kuitenkin vikkelä kintuistaan ja juoksi liekkejä nopeammin päästen turvaan. Sen sijaan Molannin tila paloi, kuten sen kaikki eläimet ja palvelijatkin.

Molanni jäi yksin seisomaan tilansa raunioilla, kun liekit olivat hiipuneet. Silloin Yinkin tuli metsästä ja sanoi:

"Tämän sinä itse ansaitsit, kurja sukulainen, kun yritit tappaa minut."

Molanni ei kestänyt enää, että hänen seitsemään kertaan tappamansa Yinkin oli vielä hengissä. Molanni menetti lopullisesti järkensä, ja hän vaeltaa nyt ympäri maailmaa mielipuolena.

Tämän tarinan mukaan sanotaan, että alynxillä on seitsemän henkeä.

Kirjoittaja: Matti Järvinen


Muutettu 01.01.1970
(Matti Järvinen)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English