Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ TAMMIKUU 2004
Kalikos
Kuinka Yinkin oppi sukimaan itseään

Yinkin oli tapansa mukaan makoilemassa rauhallisessa nurkkauksessa jahdaten monenmoisia eläimiä mukavassa unessaan. Äkkiä hän kuitenkin heräsi lumoavaan tuoksuun. Hän huomasi, että oli nukkunut vahingossa ruoka-ajan ohi, ja hänelle tuli aivan hirveä nälkä. Hän nuuhki talon tunkkaista ilmaa ja yritti etsiä terävällä katsellaan tuon jumalaisen tuoksun lähdettä. Se tuli selvästikin ulkoa, ja hän livahtikin vaivihkaa lämpimästä nurkastaan syksyiseen ulkoilmaan.

Nyt hän huomasi viereisen talon ikkunalaudalla jäähtymässä olevan piirakan. Kuin tilauksesta kaikki näyttivät olevan toimissaan pelloilla tai tuvissa. Yinkin eteni äärimmäisen varovasti ikkunan alle ja kurkisti sisään. Siellä Kesta oli täydessä touhussa keittiössään. Yinkin otti tassullaan varovasti pienen palan piirakasta. Se oli suorastaan suussa sulavaa, eikä hän voinut vastustaa ottaa toistakin palaa. Syötyään puolet piirakasta, hän oli vihdoin kylläinen. Hän peitti huolellisesti kaikki jäljet, palasi varovasti takaisin nurkkaukseensa ja asettui hyvin ansaitulle ruokalevolle.

Juuri kun hän oli nukahtamaisillaan, ovi lennähti auki. Kesta ryntäsi sisään kasvoillaan sellainen ilme, että olisi voinut luulla kokonaisen juhla-aterian menneen piloille. Yinkin pomppasi salamana pystyyn arvaten, että oli jäänyt kiinni. Pakopaikkaa ei pienessä talossa kuitenkaan ollut, ja lyhyen rähinän jälkeen hän oli tiukasti Kestan otteessa. Suureen ääneen kiroavan Kestan ja sähisevän Yinkinin matka kävi kohti läheistä lampea. Ja sinnehän kissa kohta mulahti.

Räpiköityään rantaan hämmentynyt ja surkean näköinen Yinkin pohti tilannettaan. Joku oli ilmiselvästi huomannut hänet Kestan ikkunan alla. Suivaantuneena hän päätti ottaa selvää tästä kielikellosta ja antaa tälle kunnon opetuksen.

Hän hiippaili ympäriinsä tarkkaillen ja kuunnellen ohikulkijoita. Ernaldan talon nurkalla hän oli kuulevinaan oman nimensä mainittavan ja piiloutui äkkiä läheiseen puskaan. Hän näki Ernaldan keräämässä pyykkejä narulta suureen koriin ja jutellen samalla Uraldan kanssa. Naiset puhuivat kuitenkin hyvin hiljaa, eikä Yinkin millään kuullut, mistä he juttelivat. Hänen oli päästävä lähemmäs. Onneksi molemmat naiset olivat niin keskittyneitä juoruamiseen, että hän pääsi melko vaivattomasti suuren pyykkikorin taakse. Hän loikkasi koriin ja kaivautui pyykkien sekaan. Nyt hän kuuli, että naiset juttelivat nauraen siitä, miten Kesta oli näyttänyt Yinkinille olemaan koskematta hänen ruokiinsa. He eivät kuitenkaan sanallakaan maininneet hänen kavaltajastaan. Narulla roikkuvien pyykkien alkaessa huveta Yinkin kaivautui varovasti pois pyykkien alta, loikkasi pois korista ja hiipi pettyneenä tiehensä.

Syvissä mietteissä hän palasi nurkkaukseensa ja harmitteli epäonneaan. Kauaa hän ei kuitenkaan ehtinyt loikoilla, kun taas ovi lennähti auki. Sisään astui Ernalda hurjistuneempana kuin koskaan. Yinkin toivoi todellakin olevansa jossakin muualla, kun Ernaldan leimuavat silmät iskivät häneen. Epätoivoisen pakoyrityksen jälkeen Yinkin huomasi olevansa tiukassa puristuksessa Ernaldan pivossa. Onnettomana hän tyytyi kohtaloonsa, kun Ernalda nakkasi hänet lehmien juottosaaviin samalla kiroten hänet alimpaan helvettiin, jos hän vielä koskisi emäntänsä pyykkeihin.

Nyt Yinkin aavisti, kuka hänet oli taas narauttanut eikä aikaillut vaan suunnisti lyhintä reittiä Eurmalin mökille. Hän läväytti oven auki ja vaati suureen ääneen Eurmalia vastuuseen tekemisistään. Mutta Eurmal räjähti mahtavaan nauruun ja pyöri hetken kippurassa lattialla. Sitten hän läimäytti hölmistynyttä Yinkiniä selkään ja selitti hänelle, että aivan kuten kaikki tunnistavat hänen käyntinsä hajusta, niin kaikki tunnistivat Yinkinin käynnin siitä, että hän tiputti karvojaan joka paikkaan.

Yinkin kirosi tyhmyyttään ja luikki vaivihkaa edelleen nauravan Eurmalin luota kotia kohti. Matkalla hän keksi, miten vastaisuudessa tippuvat karvat eivät enää paljastaisikaan häntä. Hän hiipi lämpimään nurkkaukseensa, asettui mukavasti aloilleen ja alkoi nuolla irtonaisia karvoja turkistaan. Tyytyväisenä itseensä hän nukahti nähden taas unia monenlaisista seikkailuista.

Kirjoittaja: Matias Rasi


Muutettu 01.01.1970
(Webmaster)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English