Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ SYYSKUU 2004
Kalikos
Kuinka Eurmal sai oman tuulen

Sattuipa kerran niin, että Eurmalista hänen omat vitsinsä eivät olleet enää hauskoja. Hän oli mielestään kertonut ne jo tuhansia kertoja, ja nyt olisi aika keksiä jotakin uutta. Eurmal mietti ja mietti mutta ei saanut mieleensä yhtäkään hauskaa vitsiä tai temppua, jota ei olisi joskus tehnyt. Eurmal kärsi myös kovasta päänsärystä, joka johtui siitä, että hän oli edellisenä iltana tyhjentänyt Minlisterin uusimman viinierän, joka ei ollut edes valmista.

Eurmal mietti päänsä yhä kipeämmäksi ja kipeämmäksi, niin kipeäksi, ettei olisi tuntenut kipua vaikka Minlister olisi suutuspäissään takonut Eurmalin päätä rautaisella olutkolpakolla. Itse Orlanth saapui Eurmalin tykö ja sanoi tälle: "Eurmal viihdytä minua!" Eurmal päätti kertoa Orlanthille tarinan siitä, kuinka Orlanth opetti Yelmille tapoja. Orlanth nauroi vatsansa kipeäksi, mutta Eurmal vain virnisti vaisusti, sillä hänen mielestään tarina ei ollut yhtään hupaisa.

Orlanthin mentyä tuli Myrskyhärkä Eurmalin luokse, hän vaati myös Eurmalia viihdyttämään itseään. Eurmal päätti sitten näyttää Myrskyhärälle, kuinka hän nielee oman jalkansa. Tämä vasta oli Myrskyhärän mielestä hupaisaa, kyyneleet silmistä valuen ja nauraen se lähti jatkamaan kaaoksen metsästystä. Taaskaan Eurmal ei nauranut tälle omalle tempulleen, vaikka normaalisti hän olisi näin tehnyt.

Sitten saapui itse Yelm kaikessa kirkkaudessaan masentuneen Eurmalin luokse. "Eurmal viihdytä minua!" Yelm huudahti. Eurmal päätti kertoa tarinan, jossa Yelm opetti Orlanthille tapoja. Yelm nauroi kurkkunsa kipeäksi, mutta Eurmal vain naurahti kuivasti, sillä hänestä tämä tarina ei ollut nauramisen arvoinen.

Yelmin lähdettyä tuli Yinkin Eurmalin luokse. "Mikäs veijaria vaivaa?" se kysyi Eurmalilta. "Vitsini ja pilani ovat vanhoja ja kuluneita!" Eurmal huudahti Yinkinin korvaan, niin ettei tämä kuullut korvallaan kolmeen päivään mitään. Tästä suuttuneena Yinkin suhisi ja kynsi Eurmalia nenänvarresta. Tottuneesti Eurmal ryntäsi karkuun Yinkiniä, mutta tämäkään ei ollut hänestä enää hauskaa. Aikaisemmin oli Eurmalilla ollut tapana kiskoa Yinkiniä korvista tai muuten vain kiusata tätä ja sitten juosta nauraen karkuun, kun Yinkin suuttuneena kynsi Eurmalilta silmät päästä. Tällä kertaa tämäkään ei ollut Eurmalin mielestä huvittavaa.

Eurmal lähti kapuamaan kohti Kero Finin huippua, Yinkin kannoillaan. Huipulla Ernalda tarttui Eurmalia korvasta ja käski Yinkiniä jättämään hänet rauhaan. "Eurmal, onko jokin vialla?" Ernalda kysyi nuhjuiselta veijarilta. "On", Eurmal murahti. "Pilani ja vitsini ovat vanhoja, eivätkä enää yhtään hauskoja", hän jatkoi. Ernalda hymyili ja sanoi: "Ehkä Orlanth osaa auttaa sinua, sillä hän on niin kekseliäs ja mahtava."

Eurmal jatkoi kiipeämistään, kunnes Kero Finin huippu alkoi häämöttää. Huipulta hän löysi Orlanthin. "Eurmal, minulla ei ole nyt aikaa tempuillesi, eikä sinun enää tarvitse minua viihdyttää", Orlanth murahti, kun Eurmal ilmestyi hänen näkökenttäänsä. "En tullutkaan sinua viihdyttämään, sillä temppuni ja vitsini eivät ole hauskoja", Eurmal vastaa välittömästi. "Haluan että autat minua!" hän jatkaa, ja Orlanth tuijottaa Eurmalia nauruun purskahtamaisillaan. "Veijari ei pidä pilojaan enää hauskana?" Orlanth naurahtaa. "Eurmal, haluatkos kenties oman tuulen, niin voisit olla aivan kuten me ilman jumalat?" Orlanth kysyy mietteliääksi muuttuvalta Eurmalilta. "Minulla saattaisi olla tiedossani tuuli joka olisi kuin tehty sinua varten", Orlanth jatkaa. Tähän ehdotukseen Eurmal suostuu ja tivaa heti Orlanthilta, että mistä hän moisen tuulen saisi. Orlanth neuvoo Eurmalia kiipeämään hieman alemmas ja menemään erääseen luolaan.

Eurmal löytää helposti Orlanthin neuvomalle luolalle ja astuu sitten luolaan sisälle. Todella pahan hajuisen luolan perukoilta Eurmal löytää vanhan ja nuhjuisen näköisen miehen kyyhöttämässä kivisessä nurkassa. "Kuka sinä olet?" Eurmal kysyy vanhalta mieheltä. "Olen Kosminen Pieru, mutta minulla ei ole mitään virkaa maailmassa", vanha mies sanoo. "Minä olen Eurmal Veijari, ja sinä Kosminen Pieru kuulut nyt minulle, koska Orlanth niin lupasi!" Eurmal kiljaisi. "Mikäs siinä, saanpahan minäkin jotakin virkaa", Kosminen Pieru totesi ja katosi. Se oli siirtynyt Eurmaliin, ja innosta puhkuen Eurmal juoksi ulos luolasta ja kiipesi takaisin Orlanthin luo.

Huipulla Orlanth odotti Eurmalia ja kysyi tältä: "No Eurmal, löysitkö tuulen joka on sinulle sopiva?" Eurmal nyökkäsi ja sanoi sitten Orlanthille: "Tästä lähin minäkin osaan lentää!" Orlanth katsoi Eurmalia epäluuloisesti. "No todista tämä minulle", hän sanoi. Eurmal virnisti vanhaan veijarimaiseen tyyliinsä ja kumartui, sitten hän päästi valtaisan pierun ja lennähti tämän voimasta ilmaan. Orlanthia tämä Eurmalin temppu ei huvittanut lainkaan, ja hän päätti opettaa Eurmalille hieman tapoja. Orlanth löylytti Eurmalin kunnolla, mutta nauraen Eurmal pieraisi uudemman kerran ja lennähti Orlanthia karkuun.

Alas päästyään Eurmal etsi Yinkiniä ja löysi tämän viimein torkkumasta. Eurmal tarttui Yinkiniä molemmista korvista ja vetäisi niistä, niin että tämä heräsi. Yinkin koetti tapansa mukaan kynsiä Eurmalia, mutta tämä päästi taas valtaisan pierun ja lennähti Yinkiniä karkuun. Eurmal pyöriskeli maassa nauraen eikä huomannut, kun vihainen Minlister saapui Eurmalin tykö. Virnistellen Eurmal koetti taas pieraista, mutta tällä kertaa hän ei onnistunutkaan siinä, ja Minlister otti Eurmalin kiinni ja löylytti tätä niin Orlanthin kuin Yinkininkin puolesta. Eurmal oli kuitenkin entisellään ja jaksoi taas nauraa myös vanhoille piloillensa.

Kirjoittaja: Vesa Randelin


Muutettu 01.01.1970
(Webmaster)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English