Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ MAALISKUU 2007
Kalikos
Myytti Arkatista joka muuttui peikoksi ja löysi itsestään uuden kyvyn

Arkat oli totutellut uuteen kehoonsa ja huomasi tuntevansa tyytyväisyyttä. Silti hän tunsi, että hänessä itsessään oli jotain uutta. Tämä uusi asia kiehtoi Arkatia, mutta hän ei osannut määritellä sitä. Hän vaipui syvään mietiskelyyn tyhjässä huoneessa. Useiden päivien jälkeen Arkat ymmärsi, että hänellä oli uusi aisti.

Arkat kysyi itseltään: "Mikä tämä uusi aisti on?"

Mystinen ääni vastasi Arkatille: "Löydä sielusi juuri."

Arkat ymmärsi neuvon viisauden, vaikkakin hän oli erittäin hämmentynyt. Hän ajatteli, että saattaisi löytää vastauksen Kaiken tiedon kirjastosta, josta useat hämmentyneet peikot ovat saaneet vastauksensa.

Saavuttuaan Kaiken tiedon kirjastoon Arkat tutki vanhoja kirjoja ja kirjakääröjä. Hän ei saanut vastausta, ennen kuin sattui eksymään huoneeseen, jossa oli lähes pilkkopimeää. Arkat löysi huoneesta avonaisen kirjan jota hän kykeni lukemaan vaikkakin ei ymmärtänyt kuinka. Hän osasi lukea lähes pilkkopimeässä, mutta ei tiennyt kuinka oli siinä onnistunut.

Hetken kuluttua Arkat ymmärsi: "Tämä on pimeässä näkemistä."

Arkat ei siltikään tuntenut oloaan täysin tyytyväiseksi vaan totesi: "Tämä ei ole koko totuus."

Arkat päätti lähteä syvemmälle ja lähemmäs juuriaan kohti. Hän saapui pitkän, rasittavan matkan jälkeen merenalaiseen kaupunkiin. Siellä Arkat kuuli sattumalta kahden delfiinin juttelevan Styxistä. Arkat oli hetken hämmentynyt siitä, kuinka oli kuullut ja ymmärtänyt delfiinien puheet syvällä meressä. Hän ymmärsi, että tämän täytyi liittyä uuteen aistiinsa.

Arkat sanoi: "Tämä on meressä kuulemista."

Mutta Arkat huomasi ettei ollut vieläkään tyytyväinen: "Tämä ei ole koko totuus."

Arkat ymmärsi, että hän ei saisi täältäkään vastausta. Arkat pohti, että saisi vastauksen sieltä, mistä elämä alkaa. Hän matkusti kohti Ihmekotoa.

Ihmekodossa pimeys oli paljon syvempi kuin missään muualla. Pimeys suorastaan syleili häntä, ja Arkat huomasi olevansa pimeydessä kuin ihminen valossa. Pimeys ei ollut vihollinen; hän tunsi olevansa pimeyden kanssa yhtä.

Arkat ymmärsi ja sanoi: "Tämä on pimeyden tuntemista."

Arkat ei vieläkään tuntenut oloaan tyytyväiseksi: "Tämä ei ole koko totuus."

Yhtäkkiä Arkat ymmärsi: "Tämä on pimeässä näkemistä. Tämä on meressä kuulemista. Tämä on pimeyden tuntemista."

Arkat tunsi olevansa tyytyväinen ja sanoi: "Tämä on yöaisti. Minulla on näkemätön silmä."

Kirjoittajat: Teppo Luoma, Olli Kantola, Matti Järvinen ja Topi Salmi.


Muutettu 01.01.1970
(Webmaster)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English