Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ KESÄKUU 2005
Kalikos
Jolinin arkku
Rokarilainen myytti

Kauan sitten Tanisorin maassa eleli mies nimeltä Jolin. Hän oli ammatiltaan puuseppä, ahkera ja nöyrä työssään. Jolin asui pienessä kylässä, ja hänellä oli kaunis nuori tytär nimeltä Adelina. Ajat olivat kuitenkin synkkiä, sillä kuninkaiksi olivat nousseet luonnottomat vampyyrit, jotka paha Gbaji oli asettanut hallitsemaan ja sortamaan ihmisiä.

Kerran sitten sattui aluetta hallitseva vampyyriylimys ratsastamaan kylän ohi iltatuimaan, kun Jolinin tytär Adelina kiiruhti pyykkirannasta kotiin päin. Adelina oli hyvän kaunis ja siveä neitsyt, joten vampyyriylimyksen syntiset himot heräsivät ja hän komensi miehensä vangitsemaan tytön. Niin he veivät kauhusta pyörtyneen tytön synkkään linnaan, ja vampyyriylimys alkoi suunnitella tytön uhraamista oman elämänsä pidentämiseksi.

Kun tytärtä ei kuulunut, Jolin lähti ulos häntä etsimään. Jolin löysi maasta kavioiden jälkiä ja kauhistui kovasti ymmärtäessään, että hänen tyttärensä oli ryöstetty. Mutta Jolin ei lannistunut vaan palasi kotiin, haki tarvikkeensa, suuteli vaimoaan hyvästiksi ja lähti seuraamaan tyttärensä ryöstäjän jälkiä.

Jäljet johtivat kohti synkkää linnaa, jonka näkeminen lannisti Jolinin rohkeuden. Hän kääntyi jo takaisinpäin, kun äkkiä kirkas valo ympäröi hänet ja ääni puhutteli häntä:

"Jolin, Jolin, noinko heikko on uskosi? Kuinka pyhimykset voivat auttaa sinua, jos lannistut ensimmäisen vastuksen edessä?"

Jolin vastasi:

"Mitä minä, vaatimaton puuseppä, mahdan suuren linnan herralle? Kuolo vain minullekin tulisi."

Ääni vastasi:

"Totisesti, ei ole niin pientä ihmistä, etteivätkö Luojan mahti ja vakaa usko voisi antaa hänelle suurempaa voimaa kuin suurimmillakaan väärien jumalien kumartajilla. Käy rohkeasti linnaan ja tee sitä, mitä parhaiten osaat, niin tyttäresi on oleva taas vapaa."

Sitten valo katosi, ja Jolin ymmärsi, että Jumalan profeetta oli ilmestynyt hänelle kirkkaudessaan ja nuhdellut häntä epäuskosta. Jolin häpesi uskonsa heikkoutta, polvistui maahan rukoilemaan ja lähti sitten päättäväisesti kohti linnaa.

Linnan julmat vartijat vangitsivat heti portilla Jolinin. Hänet lyötiin kahleisiin ja vietiin synkkään vankityrmään. Jolin ei lannistunut vaan rukoili Jumalaa ja hänen profeettaansa. Kirkas valo valaisi koko vankityrmän ja piti loitolla niin rotat kuin muutkin tyrmän epämiellyttävät asukkaat.

Niin kuin tiedetään, vampyyrien verenjano on loputon, ja niinpä Jolin pien vietiin linnanherran eteen uhrattavaksi tämän epäkuolleen sielun säilymiseksi. Vaan Jolin avasi nyt suunsa ja pyysi vampyyriä säästämään henkensä ja tyttärensä, joka riippui kahleissa linnanherran salissa. Ja Luoja oli Jolinin tukena, sillä vampyyriylimys kuunteli häntä.

"Jos valmistat minulle ruumisarkun, johon olen tyytyväinen, niin vapautan sinut ja tyttäresi", sanoi vampyyri. Ei hän aikonut lupaustaan pitää mutta halusi hyödyntää vankiaan ennen kuin imisi tämän veren kuiviin.

Jolin lupasi sen ja tarttui toimeen. Monta päivää hän uurasti käyttäen materiaaleinaan hienointa puuta ja lumottuja rautanauloja. Jolin teki puuhun lukemattomia taidokkaita kaiverruksia. Se oli mestarillinen taidonnäyte, jollaisen voi tehdä vain Luojan voimalla.

Vampyyriylimys antoi epäkuolleiden palvelijoidensa lapioida epäpyhää multaa arkun pohjalle. Sitten tuo kirottu olento kokeili arkkua ja asettui makaamaan siihen.

Samassa Jolin iski arkun kannen kiinni jumalallisen voiman ohjaamana. Hän hakkasi arkun kannen kiinni lumotuilla rautanauloilla ennen kuin sen epäkuollut asukas ehti edes tajuta tilannetta. Vampyyri paukutti arkkua, mutta se oli turhaa, sillä Jumalan siunaama puu ei vampyyrin voimilla hajoa. Edes vampyyrin huutamat käskyt epäkuolleille palvelijoilleen eivät kuuluneet siunatun puun läpi.

Jolin vapautti tyttärensä Adelinan kahleista ja nosti sitten arkun harteilleen täynnä jumalallista voimaa. Ei yksikään vartijoista estellyt, kun Jolin kulki arkun ja tyttärensä kanssa ulos linnasta. Sitten hän paiskasi arkun suoraan jokeen. Ja kun he lähtivät kulkemaan kotiinsa, saattoi joesta kuulla vampyyrin karmean valituksen. Jokainenhan tietää, että Pyhän Ehilmin hallitsema veden alkuaine on vampyyrille kuolemaksi. Se oli Tanisorin vampyyrihallitsijoiden tuhon alku.

Kirjoittaja: Matti Järvinen


Muutettu 01.01.1970
(Webmaster)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English