Humakt!
Sanatta syntyi / Suuresta kauhusta
hirmuisesta tuhoavasta.
Karttui sankarikunniasta
isosi urhoollisuudesta
eneni elonhenkoesta

Hurjan kumun saattamana,
kuurouttaen, kauhistavana:
kuin ukkonen onkalossa,
kuin sarvesta henkien.
"Kun ukkonsa tummuneet kasvot
vierivät vihassansa yltä vetten
parkkeerasi't pahassansa alle taivasten.
Ja ahneina päälle maankulmien
pystyttivät avaruuden."
Tuivertaen täytti Humath
maailman pauhuun ja pälveen!

Rauta isänsä irveestä
Viri luihin viiltävä
Erkani erosta / Uurtui ilmasta
Myrskyisän Umathin

Humath oli hampaassa, jonka Umath otti suustaan, ja josta Umath teki ensimmäisen puukon. Myrskynjumalan pitkäinen viha välähti niin liikkuvana, kieppuvana, että se puhkaisi taivaankuvun siististi ja suoraan, kuin nuoli voi puhkoa panssarin. Se valo on Humakt.

Tähdestä taivaanvahvuudessa, Myrskyportista, nousi Umathin ilma. Ukonjyry täytti maan ja taivaan välin ja valtavalla voimallaan liikutti nämä kaksi ikiajoiksi erilleen. Umathin tila - avaruus - myrskyilma oli ero ja emo, missä Humakt erkani isästään.

Humakt liittyi isänsä liikkeeseen, joka täytti ja muutti maailman Umathin lailla. Sauhuavan miekkansa myrsky myllersi tämän maailman läpeensä. Maailma oli valmis. Umath oli antanut sille elämän. Mutta maailma oli vankila, kunnes Humakt puhalsi kuoleman vapauden.

Se tuuli on Humath.