Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ KESÄKUU 2003, TARINA 1
Kalikos
Anaxialin Kukko

Tämä tarina kertoo siitä, mitä tapahtui vähäpimeyden aikana sen jälkeen, kun Orlanth tappoi Yelmin ja Suuri tulva nielaisi kulta-ajan imperiumin.

Tietysti meidän esi-isämme olivat verraten turvassa täällä ylängöllä, mutta kaikki alamaan imperiumiin kuuluvat hukkuivat, paitsi ukko Anaxial, hänen ruma vaimonsa ja kaikki heidän suosikkieläimensä, jotka piileskelivät veneessä. (Tiedämme, että hänen vaimonsa oli ruma, koska kaikki Dara Hapan naiset polveutuvat hänestä – vilkaise vain heitä!)

Neljä kymmentä päivää ja yötä satoi, kun Orlanth ja Ukkosveljekset riemuitsivat kunniakkaasta valloituksestaan. Mutta kurja ukko Anaxial vain istui likomärän huopansa alla veneessään ja hytisi kylmissään. Sitten meuhkaamisen väsyttämä Orlanth lähti kotiinsa tilalleen. Kun ukkospilvet poistuivat taivaalta, ukko Anaxial kurkisti uljaasti veneestään ja ihmetteli, saattoiko hän nousta maahin missään.

Olihan silloin tietysti paljon paikkoja! Siihen mennessä Orlanth oli puhaltanut Vedenjumalat pois Maan pinnalta: Taivaanjoen titaanin johtamina he olivat hyökänneet jopa itse Taivaankupoliin. Mutta kukaan ei kertonut ukko Anaxialille siitä, koska hänen jumalansa oli kuollut. Niinpä hän toimi niin kuin darahappalainen mies toimi – hän luotti lintujen kertovan hänelle, mitä pitäisi tehdä.

Ensiksi hän lähetti matkaan Anaxialin Korpin, veneen rumimman linnun. Anaxialin Korppi lensi hukkuneen maailman pinnan poikki ja näki kaiken siellä olevan kuivan maan. Hän näki Sairdin ja Sylilan kukkulanhuiput, Lohkaremetsävuorten alarinteet, Nälkäisen ylätasangon ja jopa Keisarin jalkajakkaran huipun aaltojen yllä. Mutta Korppi on Pimeyden lintu eikä Yelmin ystävä. Vaikka hän näki paljon paikkoja, joissa ukko Anaxial olisi voinut nousta maihin, hänestä oli hauskaa pitää Anaxial kosteassa, kurjassa veneessään. Niinpä hän lensi takaisin ja kun ukko Anaxial kysyi: "Pääsenkö koskaan enää astumaan kuivalle maalle?", Anaxialin Korppi raakkui: "Et milloinkaan enää!"

Ukko Anaxial oli hyvin järkyttynyt tästä, joten hän toimi niin kuin darahappalainen mies toimi – hän etsi lohtua jostakin valkoisesta ja pörröisestä. Nyt hän lähetti matkaan Anaxialin Kyyhkysen, vaimonsa suosikkkilinnun. Anaxialin Kyyhkynen lensi Pelorian syvänteen poikki, ja näki sen kaiken kuivan maan, jonka Korppi oli nähnyt, – ja sitä oli nyt enemmän, sillä vedet olivat laskemassa. Mutta Kyyhkynen on lunarilainen lintu eikä vajaavaisten kuolevaisten ystävä. Vaikka hän näki paljon paikkoja, joissa ukko Anaxial olisi voinut nousta maihin, hän ajatteli, että tämä paikka oli liian kostea ja tuo taas liian mutainen, eikä tuo toinen paikka ollut oikein sopiva missään määrin: parempi odottaa ikuisesti, kunnes täydellinen paikka ilmestyisi. Niinpä hän lensi takaisin veneeseen, ja kun ukko Anaxial kysyi: "Voinko siellä missään laskea veneeni maihin?", Anaxialin Kyyhkynen vain kujerteli eikä kertonut hänelle mitään.

Jälleen ukko Anaxial toimi kuin tyypillinen darahappalainen mies: kun hän ei tiennyt, mitä tehdä, hän otti kukkonjöllikkänsä esiin ja antoi sen hoitaa ajattelemisen. Niinpä viimeinen lintu, jonka hän lähetti, oli Anaxialin Kukko. Se lensi matkaan – sillä kukot osasivat lentää silloin jumalaikaan, oi parahin rakkain – ja näki kaikki hienot ylängöt, jotka pistivät esiin veden yläpuolella. Piittaamatta kaikista hedelmällisistä pelloista ja aaltoilevista kukkuloista se lensi oikopäätä suurimmalle löytämälleen tunkiolle. (Jotkut sanovat sen olleen merkkinä paikasta, jossa Yelm näki ensimmäisen kerran Miekan, Joka Oli Kuolema). Kyllähän te kaikki tiedätte, mitä kukko tekee, kun se löytää tunkion. Se istui sen päälle ja tunsi heti olevansa kuin kotonaan. Ja Kukko huudahti ukko Anaxialille: "Kukko kiekuu!"

Kuullessaan onnellisen huudon ukko Anaxial meloi veneensä tunkiolle ja nousi siellä maihin. Ja sinne hän rakensi Yuthupan kaupunkinsa perustaen Dara Hapan imperiumin: kukon tunkion päälle! (Sitä kutsutaan Herustanan kukkulaksi, mutta se on vain pelorialainen ilmaus "Kukon kukkula". Ja me kaikki tiedämme, minkälaisesta kukkulasta kukko pitää!)

Siksi me muistamme nykyään Anaxialin Kukon, lintuna, joka varmisti, että Dara Hapan imperiumi oli vielä syvemmällä paskassa Tulvan jälkeen kuin se oli ollut koskaan sitä ennen!

(Kun ukko Anaxial sai selville, kuinka hänen Kukkonsa oli huijannut häntä, sanotaan, että hän kirosi kukonjöllikkänsä niin, ettei se voinut nousta enää koskaan uudelleen. Ja vaikkakin hänen ruma vanha vaimonsa oli hyvin tyytyväinen tavasta, jolla tämä kirous sattumalta päättyi, jälkeenpäin Anaxialin oli kirottava Kukkonsa, jottei se koskaan lentäisi. Mutta se on sitten jo toinen tarina...).

Kirjoittaja: Nick Brooke
Käännös: Matti Järvinen
Alkuperäinen englanninkielinen versio


Muutettu 01.01.1970
(Matti Järvinen)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English