Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ JOULUKUU 2008
Kalikos
Odayla ja Lumileijona

Nuorena miehenä Odayla mitteli taitojaan monien saaliseläinten kanssa ennen kuin kohtasi Suuren Karhun, mahtavimman vastuksensa. Tämä on kertomus siitä, kuinka Odayla kohtasi Lumileijonan.

Odayla kuuli miesten puhuvan kaukana pohjoisessa asuvasta pedosta, jota kutsuttiin Lumileijonaksi. Moni yli yrittänyt sitä pyytää mutta jäänyt sille tielleen. Odayla murahti, heitti vähät tavaransa selkään ja taivalsi pohjoiseen.

Odayla kulki pohjoiseen. Kylmä tuuli puhalsi, lunta pyrytti, eikä mitään syötäväksi kelpaavaa tullut vastaan. Puoliksi jäätyneenä Odayla kipusi serkkunsa Inoran torniin korkealle lumivuorelle.

"Kylmä", Odayla jupisi puoliksi jäätyneiden huuliensa välistä kompuroidessaan Inoran eteen.

"Ääliö", Inora sanoi jäisesti. Hän läiski Odaylaa poskille ja pöllytti tätä oikein kunnolla.

"Pue päälle", Inora käski ja nakkasi Odaylalle paksun valkean turkin. "Ja pipo päähän", hän lisäsi kylmästi vetäisten myssyn serkkunsa päähän.

Odayla jatkoi taivaltaan lumiaavikolla. Maa muuttui pehmeäksi, ja Odayla rämpi hangessa. Lumi tunki sisään turkista, täytti nenän ja tunki korviin.

Viimein Odayla saapui serkkunsa Valindin palatsin portille. Hän työnsi ovet auki ja hoippui sisään serkkunsa eteen.

"Kylmä", Odayla mongersi suu lunta täynnä.

"Ääliö", puuskahti Valind. Hän nappasi nuorta serkkuaan niskavilloista, viskasi vällyille ja antoi tälle jääkalikalla kyytiä niin että pakarat paukkuivat.

"Ota sukset", Valind käski ja tyrkkäsi jäästä veistetyt vehkeet serkulleen. "Ja sauva käteen", hän komensi hyytävästi tyrkäten Odaylaa sauvalla.

Odayla jatkoi kulkuaan liukuen upottavan hangen päällä. Hän hiihti ja hiihti ja etsi katseellaan Lumileijonaa.

Lumileijona pääsi yllättämään Odaylan pomppaamalla hangesta. Se oli suunnattoman suuri, sen hampaat olivat kuin jääpuikot ja silmät kuin jääkiteet. Odayla iski sitä keihäällään, mutta leijonaan upotessaan keihäs suli kuin jääpuikko tulessa. Odayla puri leijonaa mutta sai vain lunta suunsa täyteen. Odayla paini leijonan kanssa, mutta leijona oli väkevä ja sen kynnet raatelivat Odaylaa.

Viisaana metsämiehenä Odayla pakeni suksilla sivakoiden. Vaikka hän vuoti verta hangelle, leijona ei tavoittanut häntä. Verenvuoto heikensi silti Odaylaa, ja vihdoin hän lyyhistyi maahan.

"Ken olet mies keisari Yelmin metsämailla?" kuului taivaalta ankara ääni. "Millä oikeudella ahdistat Hänen Armonsa riistaa?" Odaylan yllä leijui loistavissa lentävien valkeiden hirvien vetämissä vaunuissa parrakas mies.

"Painu vittuun!" Odayla ärähti ja paiskasi miehen alas vaunuista heittokeihäällään. Äidiltä perimillään taidoilla hän kutsui hirvet luokse ja päästi ne vapaaksi tulisista suitsista, Pahan Keisarin ikeestä.

Hirvet nuolivat Odaylan haavat umpeen ja kantoivat hänet Himilen palatsiin jäisille lakeuksille. Palatsi oli kylmä, mutta lämmin turkki esti Himilen kylmyyttä jäätämästä Odaylaa. Lattia oli liukas, mutta suksilla Odayla liukui sen päältä kuin leikiten.

Suuri jäädemoni nousi Odaylan eteen estäen tätä pääsemästä palatsin herran luokse. Odayla nakkasi tuliset suitset demonin kaulaan ja sulatti sen pään irti. Voitonmerkiksi hän otti demonin jäisen keihään ja asteli Himilen eteen.

"Lumileijona", Odayla murahti kylmyyden herralle.

Vaikka Himile ei ollut sukua, hän oli serkku Valindin ystävä. Himilen korviin oli kantautunut, kuinka nuorukainen oli tehnyt selvää tulisesta tunkeilijasta. Hän mieltyi Odaylaan ja otti tämän jäiseen syleilyynsä.

"Lumileijona on Pahan Keisarin vääristynyt olento, ja sen sydän on puhdasta tulta", Himile kuiskutti vieraansa korvaan kohmettaen korvanipukat. "Kuumaan sydämeen tepsii vain kylmä jää."

Odayla taivalsi taas lumiaavikolla ja seurasi Lumileijonan jälkiä. Tällä kertaa hän yllätti sen.

Leijona iski tassullaan, mutta Odayla pysäytti sen jäisellä keihäällään. Leijona yritti purra, mutta Odayla pisti sen silmän puhki. Leijona loikkasi Odaylan päälle, mutta Odayla lävisti sen keihäällään ja sammutti sen tulisen sydämen. Odayla nylki leijonalta lumisen turkin ja palasi Myrskyheimon luokse voitonmerkkiä kantaen.

"Siinä", Odayla puuskahti, nakkasi turkin miesten eteen ja käveli takaisin erämaahan.

Kirjoittaja: Matti Järvinen.


Muutettu 01.01.1970
(Webmaster)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English