Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ JOULUKUU 2005
Kalikos
Chiwidal yhdistää uneksijoiden mielet
Sankarimatka Valvovan Silmän akatemialle

Kun Siglat puhdisti isänsä prinssi Snodalin näkemien ennustusten pohjalta vanhaa, korruptoitunutta Loskalmia nykyiseen muotoonsa, tarvitsi hän joukon velhoja, jotka kykenisivät tehokkaaseen kuulusteluun ja ihmisten johdatteluun. Siglatin kannattajista yksi, Chiwidal Jumalanääni, otti koulun perustamisen harteilleen ja uudisti magiaansa yhä enemmän tulevan koulun tarpeisiin suorittamalla kokeellista sankarimatkailua.

Pääasiassa Chiwidal kuulusteli kerettiläisiä ja ennusti vihollisten mielenliikkeitä. Kuitenkin merkittävin yksittäinen sankariteko oli, kun hän yhdisti kaikkien Siglatin unelman avainhenkilöiden mielet suureen yhteyteen mahdollistaakseen merkittävimpien kerettiläisten vallalta syöksemisen samanaikaisesti. Näin Siglatin unelma sai valtavan sysäyksen kun korruptioon ja kerettiläisyyteen syyllistyneet vanhan Loskalmin merkkihenkilöt lyötiin kaikkialla Loskalmissa samalla Jumalan hetkellä.

Prinssi Snodal organisoi kunniakkaan ristiretken, jolla lyötiin pakanoita yhdistävä ja siis uutta Loskalmia uhkaava Hopeisten jalkojen jumala. Chiwidal tiesi, että lyödyllä jumalalla olisi tarvittavia voimia, joilla yhteys kansojen välillä olisi mahdollista. Hänellä oli kuitenkin suuri ongelma: Hopeisten jalkojen jumala oli syösty kuolleiden valtakuntaan, pakanalliseen tuonpuoleiseen.

Puntaroituaan riskejä Chiwidal päätti lähteä hyvin vaaralliselle matkalle. Kuningas Siglat Viisas siunasi Chiwidalin puhelahjoillaan, Gaiseron Mystikko, joka oli suunnitellut Hopeisten jalkojen jumalan surmaamisen yhdessä Snodalin kanssa, siunasi hänet väkevimmällä magiallaan pakanallisen helvetin kauhuja vastaan. Chiwidal matkusti Valkoisille vuorille, josta hän oli kuulusteluissaan kuullut johtavan tien pakanahelvettiin. Oranin vuori sijaitsi eteläisessä päässä Valkoisia vuoria, hurjien kaaosheimojen mailla. Chiwidal valitsi Siglatin talleista parhaan ja nopeimman swadalin, jolla hän aikoi ratsastaa kaikkia brooperkeleitä nopeammin läpi kaaosmaiden. Swadalin nimi oli Farion, se oli valkoinen ja uljas, kuin pyhimys, totesi Chiwidal!

Kun siunaukset ja rukoukset pyhimyksille ja Kaikkivaltiaalle oli tehty, lähti Chiwidal kohti Oranin vuorta. Hän saapui naamioituneena Valkoiseen kaupunkiin, jossa kukaan korruptoituneen hallituksen kätyreistä ei saanut häntä tunnistaa. Valkoinen Farion oli liattu sen majesteettisuuden kätkemiseksi, ja Chiwidal itse oli pukeutunut köyhän matkalaisen viittaan ja loskalmintammiseen sauvaansa Elämänjuureen. Valkoisen kaupungin porteista ryysyläinen päästettiin ilomielin krjalkien maille, Valkoisille vuorille. Heti vuorille päästyään Chiwidal kunnioitti ratsuaan pesemällä tämän puhtaaksi liasta ja harjaamalla sen harjan. Farion näytti taas pyhimysten ratsulta, ja niin alkoi villi ratsastus läpi kivikkoisten polkujen.

Chiwidal onnistui välttelemään krjalkien partioita, joita alueella oli runsaasti, mutta joutui lopulta kohtaamaan Ikuisen pimeyden papittaren Chomagorin seurueineen. Voimistuneena Jumalan autuudesta Chiwidal käski pakanoita väistymään tieltään, ja krjalkit tottelivat! Äimistyneenä itsekin omasta käytöksestään krjalkit tuijottivat pyhää miestä, joka ratsasti voittamattomana läpi peikkomaiden kaaosheimojen maille.

Kaaosheimot yrittivät turhaan tavoittaa tuulispään lailla ratsastavaa Chiwidalia ja Farionia. Jumalallinen Farion sotki jalkoihinsa säälittävät broon perkeleet, jotka olivat riittävän tyhmiä asettumaan sen tielle. Viimein Chiwidal ratsasti päänviejien väijytykseen, jossa Sadan Luurangon Kenraali yritti tuhota pyhän Chiwidalin. Chiwidal vapautti Jumalan kirkkauden taivaista, ja hänen auransa säteili oikeamielisyyden valoa niin, että helvetistä ryömineet vuohilaiset joutuivat luikkimaan likaisiin koloihinsa pelosta täristen.

Lopulta Chiwidal huomasi olevansa tunneleissa, joista hän oli saanut mielikuvan kuulusteluissaan. Tunneleiden sijainti oli visusti salattu, mutta Chiwidal tiesi minne oli menossa: yksi niistä eduista, joita salaisuuksien vartijana saa. Chiwidal hylkäsi Farionin ja käski sen laukata kotiin tuulen lailla, varoa kaaosta ja murskata kaikki, joita se ei pystynyt välttämään. Niin astui Chiwidal Loskalmin maasta Ainaisen pimeyden tunneleihin.

Alussa hän kohtasi tunneleihin kadonneiden sieluja, jotka yrittivät riistää hänen järkensä. Mutta niiden yritys murtaa Chiwidalin mieltä oli samanlaista kuin yrittäisi kaivaa lusikalla läpi kallion. Seuraavaksi Chiwidal Jumalääni avasi Kuuden arvoituksen lukot keksimällä niihin kätkettyjen arvoitusten loogiset kaavat. Lukot olivat yksi niistä esteistä, joita vuorilla elävät barbaarit olivat tehneet pitääkseen kaaoksen kauhut poissa helvetistä. Pakanoiden lukot olivat säälittävä vastus Chiwidalin valistuneelle mielelle!

Jäätikködemonin papit olivat kutsuneet mahtavan vugin, suuren jäämadon, vartioimaan tunneleiden alempia osia. Kaikkialla maanalaisissa halleissa näkyi Vuelargin, jäämadon, ja sen lasten syömiä käytäviä. Heikompi mieli olisi täyttynyt kuolemattoman demonin pelosta niin, että järki pakenee, mutta Chiwidal oli kuuluisa vahvasta mielestään, ja vain Pyhä Josselyne oli koskaan pystynyt samanlaiseen lujuuteen kuin hän.

Lopulta lattia sortui Chiwidalin alta, ja hän joutui suoraan Vuelargin pesään. Jäämato yritti hotkaista velhon yhtenä suukappaleena, mutta entisenä soturina Chiwidalin onnistui hypätä pois sen leukojen tieltä. Niin pian kuin Chiwidal oli taas jaloillaan, hän loitsi niin, että Vuelargin sielu irtosi sen ruumiista, ja vain tyhjä raato jäi makaamaan hänen vihansa laannuttua. Niin Chiwidal astui helvettiin, jäiseen ja kylmään ikipimeyteen.

Nopeasti jäähelvettiin päästyään Chiwidal pakotti vähämielistä hollria kertomaan tien kuolleiden polulle, jossa sielut vaelsivat kohti manan majoja. Hän seurasi etäältä sielujen kulkua ja varoi polun vartijoiden huomiota. Lopulta Chiwidal löysi Kuolleiden hallit, jossa Hopeisten jalkojen jumala vietti ehtoopäiviään. Kuolleet kuiskivat ahnaasti ehdotuksia ja tarjouksia Chiwadalin tajuntaan ja lupasivat puolet kuusta sekä tähdet, jos hän vain pelastaisi kuolleiden pakanoiden sielut. Chiwidal vastusti ehdotettuja syntejä ja kirosi sielut pysymään aina helvetissä, jonne pakanademoneita palvomalla joutuu!

Hopeinen mies piti puhetta muille kuolleille ja kauppasi kaikkea maan ja taivaan väliltä onttoon kuoleman jälkeiseen elämään tuomituille pakanasieluille. Chiwidal marssi Hopeisten jalkojen jumalan eteen ja käski vastustamattomasti pakanajumalaa luopumaan kyvystään kommunikoida matkojen päähän. Lopulta demonin mieli murtui, ja se suostui antamaan lahjansa Chiwidalille. Niin pian kuin lahja juurtui Chiwidalin sieluun, hän alkoi kuulla ympärillään muiden ajatusten ääntä ja ymmärsi niitä lukemattomia tarinoita, joiden kautta pakanasielut olivat Kuolleiden saliin joutuneet.

Chiwidal pakeni kuolleiden halleista eksyttäen vartijat, joiden ei pitänyt päästää sieluja livistämään. Viimeiselle vartijalle, jota Chiwidal ei kyennyt eksyttämään, hän lupasi pitää kaikki näkemänsä salaisuudet kuolleiden halleista omana tietonaan. Chiwidal palasi takaisin samaa reittiä, jota oli tullutkin.

Vuelargin luolasta hän otti sen kallon ja kantoi sitä trofeenaan ylös pintamaailmaan. Kukaan Ainaisen pimeyden tunneleiden asukeista ei uskaltanut käydä hänen tielleen. Myöskään kaaosheimojen tai krjalkien alueella hänen rauhaansa ei häiritty, sillä sana oli kiirinyt läpi vuorien tästä omituisesti miehestä.

Matkan uuvuttamana Chiwidal Jumalääni palasi lopulta herransa Siglatin luo. Chiwidal keräsi kaikkien uskotuimpien unelmaan uskojien mielet ykseyteen, ja niin korruptoitunut Loskalmin hallitus sai väistyä yhdessä yössä Siglatin unelman tieltä.


Valvovan Silmän akatemia

Kirjoittaja: Klaus Viljanen, alias Viljo


Muutettu 01.01.1970
(Webmaster)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English