Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ JOULUKUU 2004
Kalikos
Sankarimatka Mawethynin veljien Easen oppituolista

Kun Snodal kertoi Mawethynille suunnitelmastaan matkustaa tunnetun maailman rajoille, pohjoiseen Altinelan maahan, valmistautui Mawethyn matkaan kutsumalla valtavia tulen voimia. Retkueen oli ylitettävä kuolettava Valindin jäätikkö, jossa asui pelottavia pohjoistuulen daimoneita, hollreja, hrimthureja ja nur-saneja, joita sankari Gazhmen pieksi. Kaikki valtavia jäätikön petoja, joita vastaan kuolevaisen voimat ovat suurella koetuksella.

Matkoillaan Mawethyn oli kohdannut mahtavan tulikarhun, kivisin, jotka Malkion, ensimmäinen profeetta, loi puolustamaan itseään kimppuunsa hyökänneitä mahtavia karhujumalia vastaan. Tulikarhun nimi oli Ghac-ur, Mahtava tulinen, joka tiesi moninaisia asioita tuonpuoleisesta. Mawethyn itse ei ollut aikaisemmin kutsunut tuliolemuksia, ja niinpä hän tarvitsi Ghac-urin tietoja tuliolemusten olinpaikasta mutta tiesi joutuvansa tekemään palveluksen mahtavalle tulikarhulle vastineeksi tiedoista.

Ghac-ur piti yksinäisyydestä, ja se asui syvimmässä metsän kolkassa, jonne Mawethynin oli mentävä. Matka metsään oli vaarallinen, koska eläinhenget, joita Mawethyn monesti oli piessyt pois herransa mailta, olivat saaneet kuulla huhuja hänen matkastaan. Monia henkiä kohdattuaan ja pitkään Ghac-urin jälkiä seurattuaan Mawethyn tavoitti tulikarhun. Tulikarhu puhui Mawethynin kanssa ja suostui antamaan tietoja mahtavien tuliolemusten sijainnista, mikäli Mawethyn voittaisi sen kilpailussa toisen maailman tietoudesta ja taistelussa karhu vastaan mies. Mitään muita vaateita ei Ghac-ur asettanut.

Kaksi päivää Mawethyn kilpaili Ghac-urin kanssa etevyydestä toisten maailmojen tietoudessa ja voitti lopulta tulikarhun. Mawethyn oli hrestolilainen velho, joten hän osasi käyttää miekkaa ja kilpeä taitavasti. Taitoa Mawethyn todella tarvitsikin, sillä edessä oli taistelu ruumiin voimista mahtavan tulikarhun kanssa, eikä hän kuitenkaan ollut enää soturi. Mawethyn taisteli karhun kanssa kolme päivää, ja lopulta molemmat kaatuivat uupuneina maahan. Taistelu päätyi tasapeliin, mutta Ghac-ur suostui kertomaan tuliolemusten sijainnin Mawethynin jäädessä karhulle kiitollisuuden velkaan.

Mawethynin tuli matkustaa taivaaseen, jossa Ghac-ur tiesi mahtavimpien tuliolentojen asuvan. Tulikarhu kertoi Kotkan kirkkauden porttien sijainnin, josta Mawethynin tulisi kulkea ja voittaa valon ritari Celtiux, joka vartioi portteja. Celtiux oli taivasten urhea ritari, jonka ohi ei kuolevaisten ollut tarkoitus kulkea. Mawethyn kutsui mahtavimmat olemuksensa avukseen ja taisteli Celtiuxin kanssa. Taivas räiskyi, miekat ja kilvet kolisivat toisiaan vasten, olemuksia silvottiin kappaleiksi, mutta lopulta Celtiux makasi tantereessa lyötynä. Mawethyniä ei enää estetty kävelemästä taivaan porteista voittajana.

Niin Mawethyn astui taivaisiin. Taivasjätti Hrotmir uhkasi surmata Mawethynin hänen kulkiessa jätin maiden läpi, mutta Mawethyn kertoi voittaneensa Celtiuxin ja uhkasi lyödä myös jätin. Tästä pelästyneenä Hrotmir antoi Mawethynin jatkaa matkaansa. Kuudes arvuuttelija ei aikonut päästää Mawethyniä Totuuden pylväiden välistä Kuolleen valon solaan, mutta käyttäen logiikan prinsiippejä Mawethyn ratkaisi arvoitukset ja pääsi jatkamaan.

Kuolleen valon solassa hän kohtasi mustan ritarin, jonka ympäriltä maa oli mustaa ja jonka lähellä valo ei ollut kirkasta, vaikka valaisi. Koko Kuolleen valon laaksossa ei ollut ainuttakaan elävää olentoa, vain haamuja, kuihtuneita puita ja kuolemaa. Ritarin nimi oli Wolthar ja hän kertoi olevansa pyhän Humaktin ritari, ja katsovansa ettei yksikään kuolevainen kulje solan läpi kuolemattomien maahan. Mawethyn päästi hallitsemansa voimat valloilleen ja löi Woltharin maahan paeten ritaria solan läpi. Ritari ei kyennyt jättämään vartiopaikkaansa eikä seurannut velhoa. Mawethyn astui Elävien tulien maahan.

Elävien tulien maasta Mawethyn löysi Seitsemän kultapaasin renkaan, jossa mahtavat tuliolemukset paloivat taivaallisella kirkkaudella. Ghac-ur oli kertonut, että täältä löytyisivät mahtavimmat tuliolemukset. Tulikarhuja temmelsi Seitsemän kultapaasin renkaan lähellä ja raivoavat liekit paloivat sen sisällä. Mawethyn orjuutti valtaansa monia tuliolemuksia, mutta mahtavin niistä oli Kazbar Kaikenpolttaja. Kazbar hallitsi vähäisempiä olemuksia ja oli alaistensa ehdoton herra. Näin Mawethyn Loskalmin maasta voitti vallan yli tuliolemusten.

Kirjoittaja: Kirjoittaja: Klaus Viljanen, alias Viljo


Muutettu 01.01.1970
(Webmaster)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English