Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ HUHTIKUU 2004
Kalikos
Murni järjestää tilan

Ukkossyntyisten heimossa asui Yinkinin poikia. Murni oli pahnansa pohjimmainen, pienin kaikista varjokissaveljeksistä. Niinpä hänen äitinsä piti hänestä vielä pitkään huolen sen jälkeen, kun muut hänen vertaan jo vaelsivat maailmalla. Yinkinin pojat olivat isänsä tavoin suuria metsästäjiä. Eräs Murnin veljeksistä tuli tilalle ja haasteli hänelle, jotta eikö hänenkin olisi jo aika ryhtyä metsästämään ja jättää kotilieden ääressä loikoilu vähemmälle. Gavren selitti, ettei maailmassa ollut mitään se parempaa kuin kiinni napatun saaliin tuominen takaisin kotiväelle.

Murni vastasi veljensä haasteeseen, ja he lähtivät porukalla metsästämään. Kun veljekset olivat Korkiasalossa riistaa jahtaamassa, niin Murni huomasi, ettei hän ollut samanlainen kuin veljensä. Hänen jalkansa olivat salamana saaliin kimppuun hyppäävän Gavrenin koipiin verrattuna kovin lyhyet, eivätkä hänen neulanterävät hampaat juuri metsän suurpetoja hirvittäneet.

Murnista tuntui, ettei tämä ollut hänen alaansa, ja hän lähti kohti kotitilaansa hämmentyneenä. Murni päätti, että hän tekisi itsestään miehen, ja alkoi etsiä itselleen tointa.

Hän käveleskeli Durenvingien kyntömaiden läpi matkallaan kotiin, ja Barntar äkkäsi hänet kulkemassa pellon laitaa. Barntar tervehti häntä railakkaasti ja kutsui Murnin rehtiin työhön, avukseen peltoa kääntämään. Hän sanoi siinä rehkiessään, että mikään ei voita kunnon työtä, koska maailmassa ei ollut murheita, kun teki oman tehtävänsä ja näki hyvän työnsä jäljen. Murni koetti kyllä parhaansa, mutta vaikka Barntar kuinka häntä kannusti, niin Murnin kynsillä ei kummoista sarkaa aikaan saatu, eikä hän taatusti jaksanut auraakaan käytellä.

Murnista tuntui, ettei tämä ollut hänen alaansa, ja hän lähti kohti kotitilaansa hämmentyneenä. Murni päätti, että kyllä hänen jotenkin täytyisi korvata suvulleen näiden ystävyys ja huolenpito.

Siinä Murnin matkatessa Rigsdal tähysi Murnin ylhäältä taivahista, vartiopaikalta, jonka Kerofinin poika oli hänelle määrännyt. Sieltä hän huuteli Murnille, että mikä nyt oli hätänä, olivatko vihulaiset lähestymässä Myrskyheimon rajoja? Murni selitti tälle ahdinkonsa. Paljon maailmaa nähneenä miehenä Rigsdal tiesi sanoa Murnille, että vahdin homma oli paras kaikista. Siinä ei tarvinnut tietää kuin kelle on uskollinen ja pysyä aina valppaana vahtipaikallaan.

Murnista tuntui, että vahtimiehen työ voisi olla hänelle sopivan kevyttä hommaa, mutta siinä Helerin alkaessa jakaa taas siunausta maailmalle hän tuli toisiin ajatuksiin. Äkkiä tuo maailman huipulla yksin kököttäminen vaikuttikin aika keljulta hommalta. Hän oli kuitenkin viekas jumala ja oivalsi, että hänhän voisi tarjoutua vartioimaan Kestan salia. Siten hän voisi nauttia lieden lämmöstä töitä tehdessään.

Niinpä Murnista tuli Kestan talon turva.

Vahdin hommat sujuivat Murnilta hyvin, mutta sitten eräänä päivänä Tol tuli riensi vallattomana Kestan kotiin ja kertoi Murnille, että oli menossa vokottelemaan Vesiheimon tyttösiä. Tol kerskasi pojalle, että hän opettaisi tälle, miten niitä naisia narrataan. Vesi kihahti Murnin kielelle, kun hän näki mielessään Vesiheimon immet, mutta harmi vain hän tiesi, ettei hänen nyt niin vain passaisi jättää vartiopaikkaansa. Tassujaan kopristellen ja hallin lattiaa kynsien hän hyväksyi raskaan menetyksensä.

Siellä sitten Murni loikoili tulisijan edessä keskellä päivän hulinaa. Siinä hänen makoillessaan hän alkoi kuulla omituista rapinaa, joka häiritsi hänen raukeaa untaan. Rapina jatkui ja jatkui, eikä Murni saanut rauhaa, vaikka kukaan muu ei tuntunut tähän ääneen kiinnittävän huomiotaan. Uteliaisuuttaan hän lähti asiaa tutkimaan ja huomasi kauhukseen, että salatuissa piiloissa ympäri salia kuhisi rottia, jotka loisivat tilan kustannuksella!

Murni riensi kertomaan asiasta Ukkosveljille, jotka vastasivat tilan turvallisuudesta. Yksi toisensa jälkeen he kieltäytyivät siinä sotaan valmistautuessa, ryypiskellessään ja kerskuessaan tajuamaan uhkan vakavuutta. Kukaan ei suostunut tekemään asialle mitään. Kestakin vain patisteli Murnia pois jaloistaan. Niinpä Murnille ei jäänyt muita mahdollisuuksia kuin tarttua toimeen omin käpälin.

Niinpä pakon edessä Murnista kehittyi aikamoinen rottien turma.

Tämä ei jäänyt maailman pahoilta huomaamatta. Rottien kolme suurta kuningasta kuulivat suunnitelmiensa kariutumisesta ja astuivat itse areenalle. Nämä kauhut, rottien kuninkaat, tunnettiin nimillä Ahneus, Likaisuus ja Epäilys.

Ahneella Rottakuninkaalla ei ollut mitään, joten hän halusi kaiken. Pian Murni huomasi, että tila oli ahdingossa. Muonaa katosi ennätysvauhtia. Muistellen veljensä metsästysvinkkejä hän meni väijyyn Kestan Loistoleivän luokse, kun se oli jäähtymässä. Hän tiesi, ettei Ahne Rottakuningas voisi vastustaa kiusausta. Ja eipä voinutkaan. Piilostaan Murni hyökkäsi voron kimppuun ja puraisi tämän kahtia.

Kukaan ei halunnut olla kuin Likainen Rottakuningas, joten hän halusi tehdä kaikista itsensä kaltaisia. Pian Murni huomasi, että tila oli ahdingossa. Katto oli noessa, elukat tekivät tarpeensa minne sattui, ja pahat hajut täyttivät salin, niinpä hän ei kyennyt jäljittämään pahantekijää. Muistellen Barntarin esimerkkiä hän sai Kotituulet kantamaan savun ulos talosta, näytti kotieläimillä näiden paikat ja näytti naisille esimerkkiä siitä, miten turkki pidetään puhtaana. Ilman törkyä, johon naamioitua, kauhistunut voro oli hetkessä Murnin armoilla.

Epäilevä Rottakuningas ei itse uskonut mihinkään, ja siksi hän alati viisasteli ja keljuili muille saaden nämä itsekin epävarmoiksi. Pian Murni huomasi, että tila oli ahdingossa. Ihmisten ja jumalten korviin oli kuiskittu, he eivät olleet enää varmoja itsestään, ja eripura levisi heidän keskuudessaan. Muistellen Rigsdalin neuvoja, hän muisti tehtävänsä yksioikoisuuden ja tuhahti saivartelijalle jättäen tämän omaan arvoonsa, jolloin tämä sekosi oman kielensä haaroihin ja tukehtui.

Näin Murni järjesti tilat sellaisiksi kuin ne nykyäänkin ovat, ja kaikki oli hyvin, Murni sai nukkua lämpimällä paikallaan jälleen rauhassa ja tiesi oman arvonsa. Saattoipa tuo Kestakin panna merkille häntien kerääjän teot kaikessa hiljaisuudessa.

Kirjoittaja: Olli Kantola apunaan Mikko Koljonen


Muutettu 01.01.1970
(Webmaster)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English