Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ HUHTIKUU 2003
Kalikos
Kuinka Vinga liittyi Orlanthin ruokakuntaan

Kun hän oli palaamassa kotiin lohikäärme Arokan tappamisen jälkeen, Orlanth Myrskykuningas näki nymfi Ernaldan ja ihastui hänen kauneuteensa. Orlanth lähestyi häntä ja hän tarjosi Orlanthille juustoa ja kylmää olutta. Orlanth antoi Ernaldalle sormuksen, johon oli asetettu pisarallinen Arokan sinivihreää verta. He istuivat ja puhuivat erilaisista paikoista, joissa he olivat käyneet, kuinka Orlanth oli tappanut lohikäärmeen ja paljon muita asioita. Ei kestänyt kauankaan, kun oli jo ilta ja Ernalda kehotti Orlanthia jäämään yöksi.

Seuraavana aamuna Orlanth jatkoi matkaansa. Asiaankuuluvan ajan kuluttua Ernalda synnytti tyttövauvan, joka sai nimekseen Vinga. Ernalda luki syntymämerkeistä, että Vinga oli perinyt Liikkeen Voiman, joten Ernalda ja Vinga matkasivat paikasta toiseen. Kaikkialle, minne he menivätkin, Vinga oppi kaikenlaista eri opettajilta, ja hän kasvoi kyvykkääksi kaikissa taidoissa, ystävälliseksi ihmisten kanssa, pitkäksi, vahvaksi ja kauniiksi.

Kun Vingasta tuli nainen, hän päätti liittyä isänsä ruokakuntaan. Hänen äitinsä itki ja kehotti häntä olemaan menemättä, mutta Vinga leikkasi hiuksensa ja pesi sen kuten sotureillakin oli. Ernalda tajusi sen, että Vinga oli päättänyt, mitä tulisi tekemään, joten Ernalda asetti sinivihreän kiven miekan kahvaan ja antoi sen Vingalle. Ernalda antoi hänelle kirkkaasti maalatut vaununsa, jotka pystyy kevyesti menemään kaatuneitten puitten yli ja kaksi nopeaa sekä vahvaa hevosta. Ernalda maalasi tyttärensä voimakkailla kuvioilla suojellakseen häntä magialta ja nuolilta.

Vinga lähti Orlanthin kukkulalinnakkeelle. Se oli paikka, jonne hänen äitinsä ei ikinä vienyt häntä, joten hän ei tiennyt että Bansh Luunpurija asusteli polun varrella. Bansh kuuli Vingan vaunujen äänet, ja hän ryntäsi ulos tapaamaan Vingaa. Vinga tervehti häntä kohteliaasti, mutta Bansh kutsui hänet päivälliselle. "Sinun raajasi käy hyvin minun tuleni päälle kypsentymään."

"Se ei tule tapahtumaan", Vinga sanoi ja heitti kiven Banshia kohti. Kivi kimmahti pois Banshin pronssisesta rintapanssarista, joten Vinga tähtäsi seuraavan kiven hänen päätä kohti, mutta Bansh laittoi kätensä pään suojaksi ja kivi kimposi pois hänen käsisuojuksesta. Bansh otti jousensa, joka oli tehty uhriensa jalkojen luista, ja nuolen, jonka kärki oli hammas, ja Bansh ampui Vingaa. Vinga kumminkin väisti nuolen. Hän väisti myös seuraavan nuolen, mutta sitten Bansh ampui kaksi nuolta samaan aikaan. Yksi osui Vingaan, mutta se pysähtyi äitinsä riimuihin eikä tehnyt siksi vahinkoa. Vinga juoksi eteenpäin ja veti samalla miekkansa esiin huotrasta, ja samalla liikkeellä Vinga leikkasi Banshin käden irti. Kun Bansh kaatui maahan, hän sanoi samalla: "En ole koskaan nähnyt vastaavaa iskua aikaisemmin."

Vinga vastasi: "Jos totta puhutaan, en oppinut sitä mestareiltani. Äitini ja minun piti liikkua ennen kuin pystyin oppimaan mitään opettajiltani, joten opin itse tuon iskun." Sitten hän leikkasi Banshin pään irti. Kun Vingan heittämät kivet olivat kimmonneet pois Banshin panssarista, hän päätti ottaa sen, mutta hänen täytyi kuumentaa panssaria tulessa ja takoa se sopivaan muotoon, että se sopi hänelle.

Vinga jatkoi matkaa, kunnes pääsi kukkulalinnoitukseen. "Minä tahtoisin liittyä Myrskykuninkaan ruokakuntaan", hän kertoi Orlanthin portinvartijalle ja tämä vei Vingan suureen saliin. Jokainen siellä tungeksi nähdäkseen vieraan.

"Herrani, tahtoisin liittyä sinun ruokakuntaasi ja palvella sinua uskollisesti toverustesi joukossa."

"Monet tahtovat liittyä, mutta ainoastaan ne, jotka ovat siihen päteviä, voivat liittyä. Minkä kyvyn sinä voit lisätä minun ruokakuntaani?"

Vinga sanoi: "Olen tappanut hirviöitä." Hän otti Banshin pään esiin. "Tuo oli Bansh Luunpurija", sanoi Lankoring, Orlanthin Viisas Kumppani. "Hän on tappanut ja syönyt monia, jotka ovat kulkeneet Matalaa Polkua pitkin." Jokainen salissa ylisti Vingan rohkeutta ja taitoja.

Humath ei sanonut mitään, vaan hymyili tuimana ja otti esiin jättiläisen pään, jossa oli neljä silmää. Lankoring sanoi: "Tuo oli Kankstank Nukkumaton, joka lepuutti vain puolia silmistään kerralla. Hän tappoi monia ihmisiä ja lainasi heidän sielujaan, joten emme tienneet enää, keitä he olivat. Bansh Luunpurija vannoi uskollisuutta hänelle." Ylistykset Humathille olivat vielä kovemmat. Orlanth sanoi: "Humath on aseeni."

"Minä osaan ajaa vaunuja", Vinga sanoi. Orlanthilla oli valmiit vaunut ajajalleen Mastakokselle, ja korjatut tietysti. Orlanthin merkistä molemmat lähtivät ajamaan. Molemmat hyppäsivät samaan aikaan tukin yli, ja he purjehtivat joen yli samaan aikaan. Mutta Mastakos otti käännöksen tiukemmin ja oli maalissa ennen Vingaa.

Vinga sanoi: "Minä osaan puhua kieliä." Issaries, Orlanthin Puhumiskumppani, puhui hänen kanssaan jokaisen maan kielellä, jossa Vinga oli käynyt nuoruudessaan. Vinga vastasi joka kerta, kunnes Issaries puhui kieltä, jota hän ei ollut koskaan kuullutkaan. "Tämä on Kiven Asukkaitten kieli, jotka pysyvät maan alla piilossa, ja he eivät opeta kieltä kenellekään", Issaries selvitti.

Vinga näytti Orlanthille panssariaan, jota piti yllään. "Minä osaan työstää metallia." Orlanth näytti mahtavaa asepaitaansa nimeltään Keihäänkääntäjä, joka oli tehty rautarenkaista, joissa jokaisesta oli hopekirjailuja. "Gustbran on seppäni."

"Minä osaan tanssia", Vinga sanoi. Orlanth kutsui hänen muusikot, ja Drogarsi asteli eteenpäin tanssiakseen Vingaa vastaan. He tanssivat Miekkatanssin, Papoun ja Rastaskävelyn. Lopulta Drogarsi kehotti muusikoita soittamaan heidän vaikeimman ja nopeimman melodiansa. Vinga tyri yhden askeleen, ja muusikot istuivat läähättäen tauolle. Tuomarit julistivat Drogarsin voittajaksi.

"Minä olisin sinun uskollinen vartijasi." Orlanth osoitti kukkulalinnoituksen muuria, ja siellä oli vain yksi mies, ainoa joka ei ollut katsomassa Vingan kisoja. "Hän on Elmal. Minun uskollinen liedenvartijani. Hän vartioi linnoitusta hyvinä ja huonoina aikoina." Useat vartijat puikahtivat häpeissään takaisin muurille.

Vinga kysyi: "Onko sinulle ketään kumppania, joka tappaa hirviöitä, ajaa vaunuja, puhuu eri maitten kieliä, korjaa panssareita, tanssii ja joka on sinun uskollinen ja lojaali vartijasi?"

"Totta kun puhutaan, niin minulla ei ole. Sinä olet osoittanut itsesi sen arvoiseksi, että voit liittyä minun joukkooni." Orlanth asetti kultaisen riipuksen Vingan kaulan ympärille. "Sinä olet osoittanut itsesi hyväksi, koska jokainen mies, jonka kanssa kilpailit, oli maailman paras siinä kyvyssä."

"Vingalla on monia lahjoja. Ehkä on vielä yksi asia, jonka hän voisi tehdä", Orlanthin narri Eurmal sanoi, "hän voi lämmittää herransa sängyn yöllä." Orlanthin vaimo Ralia katsoi Eurmalia jäätävällä katseellaan.

"Se on asia jota en voi tehdä, koska Orlanth on isäni", ja hän näytti miekkansa kahvaa.

Orlanth hypähti istuimeltaan ja halasi Vingaa. "Miksi sinä et kertonut, että olet tyttäreni? Minä olisin antanut sinulle kunniapaikan."

"Olisiko se ollut sama paikka, joka minulla nyt on?"

Orlanth nauroi. "Ei ilmeisestikkään. Mutta nyt sinulla on molemmat paikat."

Kirjoittaja: David Dunham
Käännös: Lauri Kärkkäinen
Alkuperäinen englanninkielinen versio


Muutettu 01.01.1970
(Matti Järvinen)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English