Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ HELMIKUU 2007
Kalikos
Zera Maorthin tarina lapsille

Kaikki tietävät ne uroteot, joita Kuningas Orlanth tekee! Kaikki teistä tuntevat varmasti ne tarinat vihollisistamme ja sen, miten Kuningas Orlanth löi heidät. Vaan onko teistä kukaan kuullut kuitenkaan tarinaa pahoista miehistä? En tarkoita niitä, joiden vuoksi ette saa ylittää klaanin rajoja vaan niitä, joita sanottiin Jumaltietäjiksi.

Tosin kuten Yelm tai muut Kuninkaan viholliset, jumaltietäjät olivat ensin ihmisiä. He palvoivat jumalattomuutta ja monimutkaisia sepityksiä elottomista voimista. He halveksivat kaikkea, jopa kaaosta. Kuten me tiedämme, kaaosta ei voi halveksia, koska halveksiminen johtaa ylimielisyyteen. Tämän opetti Kuningas Orlanth, joka kärsi usein Yelmin ylimielisyyden takia mutta sai itse silti aina korjattua Yelmin teot. Alhaiset lunarilaiset ovat vaarallisia, mutta kukaan meistä ei silti pidä niitä vähäpätöisinä. Kuunnelkaa tarina ja ottakaa opiksenne. Muistakaa tämä, kun olette tarpeeksi vanhoja aseiden nostoon!

Tarina alkaa kaukaa ajan alun aikoihin, ja tarina kertoo pahoista miehistä.

Jumaltietäjät asuivat ennen suurella saarella. Tämä saari on nyt jo vajonnut mereen, mutta vielä silloin siellä asui monia erilaisia ihmisiä. Kuten kerroin, he eivät olleet aikojen alussa Jumaltietäjiä. Heidän kaikki aikeensa olivat vielä pyhiä, ja ne olisivat kestäneet jopa Orlanthin tarkastelun. He olivat tosin heikkoja ja merten ympäröimiä. Kuten tiedätte, meri on paha, ja ihminen on pelokas ollessaan heikko. Meri on myös itsekäs. Se ei jaa vaan pitää kaiken mitä saa pinnalleen. Meri imee kaiken ja kadottaa sinne uponneet. Nämä ihmiset olivat onnellisia, ja kaikki, mitä he tekivät, katosi pintojen alle.

Heistä viisain, Len-Fhar-Beros, oli päättänyt voittaa meret ja voittaa pelot. Hän alkoi opiskella ja opettaa jumalten taikuutta. Hän huomasi, että meri oli vahva ja vain sitä palvomalla hän olisi voinut saavuttaa muut jumalat. Nyt se tuntuu hullulta ajatukselta, koska Suuri Kuningas on kaikkialla, mutta tuohon aikaan Kuningas Orlanth oli heille tuntematon. Kenties meri kätki tämän tiedon syvyyksiinsä. Len-Fhar-Beros päätti koettaa mennä syvyyksiin ja saada salaisuudet selville muista jumalista. Hän oli päättänyt saada selville, millaista taikuutta oli muilla jumalilla. Hän otti kylmän kiven ja heitti sen syvyyksiin. Sitä ennen hän oli loitsinut kiveen Merten Jumalten suurimman loitsun. Tämä loitsu heitettiin keskustelun ylle, jonka jälkeen keskustelu oli salainen, ja siihen ei voinut palata ennen kuin kaikki keskustelun osapuolet olivat samassa paikassa, missä loitsu oli heitetty.

Suuri merten jumala, jonka nimi on kadonnut, otti kiven ja piilotti sen kaikkien muiden silmiltä. Jumala, joka on vailla nimeään, oli mennyt lankaan. Len-Fhar-Beros oli saanut apua kääpiöiltä. Hän oli kiinnittänyt kiveen laitteen, jolla hän pystyi kuuntelemaan jumalten keskustelua. Hänen kivensä meni tämän meren pimeiden salaisuuksien mukana aina pimeimpään jumalten kodin nurkkaan asti. Sinne, minne teidän kaikki ikuisesti kadonneet tavaratkin menevät. Kivi oli hiljaa nurkassa. Se kuunteli. Pitkään se odotti, ja lopulta tuo tuntemattoman niminen jumala tuli ja sanoi jotain ääneen. Kivi kuuli tämän, ja Nimetön Jumala sai ylleen oman loitsunsa. Kauhistunut jumala ei enää muistanut, mitä hän oli itse sanonut. Hän tiesi kuitenkin, kuka loitsun oli tehnyt. Hän tulistui mutta vihastaan huolimatta ei voinut surmata tätä kuolevaista, koska silloin hän olisi unohtanut lopullisesti sen, mitä oli sanonut kiven lähellä. Tuon jumalan oli pakko pyytää Len-Fhar-Beros luokseen.

Muut Merten Jumalat saivat tietää tämän ja aikoivat heti rientää tuon jumalan avuksi. Nimetön Jumala piti heidät loitolla, kun Len-Fhar-Beros saapui kutsuttuna Jumalten huoneeseen. Len-Fhar-Beros oli saanut haluamansa. Hän näki nyt kaikki muut jumalat. Hän oli Nimettömän Jumalan suojeluksessa mutta tutustui useisiin muihin jumaliin. Loitsun perumisesta hän vaati maksuksi tietoa toisten jumalten rituaaleista. Hän halusi ryöstää jumalilta. Muut Merten Jumalat vaativat, että tämä nöyryytys olisi jätettävä salaisuudeksi. Itse Suurin Kuningas ei ollut silloin hovissa. Jos Suuri Orlanth olisi nähnyt tämän, hän olisi surmannut olemattoman ihmisen, mutta hän oli juuri kurittamassa Yelmiä.

Muut Merten Jumalat päättivät antaa Nimettömän Jumalan hoitaa omat ongelmansa. Jos kerran hän ei antanut muiden surmata kuolevaista riistäjää, niin he eivät mahtaneet mitään asialle. Orlanth tuli takaisin mutta ei saanut tietää asiasta, koska Merten Jumalat olivat ylimielisyydessään pitäneet moisen kiristävän kuolevaisen omana tietonaan.

Len-Fhar-Beros sai tutkia rauhassa jumalia ja heidän rituaalejaan. Hän huomasi, että kun hän yritti poistua merten kammiosta muualle jumalten taloon, häntä estettiin. Merten jumalat antoivat hänen muuten olla kuin kotonaan. Tämä mies oli kuitenkin loputon tiedonjanossaan. Hän kaivoi koloja ja reikiä jumalten taloon. Hän pääsi näkemään Orlanthin ja muutamia muita jumalia. Kun hän lopulta sai tutkimuksensa päätökseen, palasi hän takaisin saarelleen. Nimetön Jumala rukoili tätä, että tämä tuhoaisi loitsun, niin kuin oli luvannut. Näin Jumala alkoi palvoa kuolevaista.

Niin tämä onneton jumala ei saanut takaisin sitä, mitä oli sanonut kiven läsnä ollessa. Tämä jumala jatkoi olemista ikuisuuden nimettömänä. Merten tuntemattoman jumalan kaikki palvojat menettivät jumalansa. Len-Fhar-Beros sai jumalista vastikkeetonta tietoa ja yhden monista siemenistä, joista jumaltietäjät saivat alkunsa. Lisäksi reiät, joita tämä oli kaivanut jumalten taloon, olivat alkaneet vuotaa kaaosta. Onneksi Kuningas Orlanth palasi ja tappoi monia olentoja ja muutaman Merten Jumalan.

Siksi me välitämme toisistamme ja meidän ongelmamme ovat teidän ongelmianne. Tämä on myös se syy, miksi vihaamme lunarilaisten tapoja. He eivät välitä tuhota kaaosta. Samalla tavalla he ovat renkejä omassa kartanossaan. Siksi Punainen Jumala, joka antaa heille sairasta taikuutta, ottaa heiltä heidän tietämättään. Siksi he ovat vaaraksi, ja meidän on pakko välittää, koska Suuri Kuningas Orlanth teki myös niin ja pelasti muut jumalat. Siksi meidän pitää myös katsoa lunarilaisia kovalla katseella, vaikka tuntisimme sääliä heitä kohtaan. Siksi me tapamme heitä, että te kaikki saisitte elää huomiseen...

Kirjoittaja: Kilta.


Muutettu 01.01.1970
(Webmaster)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English