Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ HEINÄKUU 2007
Kalikos
Yelmaliolaisvitsejä

Yelmaliolainen maanviljelijä osti kaksi hevosta ja meni naapurinsa luokse. "En pysty erottamaan noita kahta hevosta toisistaan", hän sanoi. "Osaisitko sanoa, mitä minun pitäisi tehdä?"

"Mikset leikkaisi toiselta häntää pois?" ehdotti hänen fiksu ystävänsä, ja yelmaliolainen lähti ja leikkasi toisen hännän pois. Hän oli iloinen, koska pystyi erottamaan ne toisistaan. Mutta muutaman päivän kuluttua toinen hevonen takertui kallopensaaseen, ja sen häntä repeytyi irti.

Maanviljelijä meni taas ystävänsä luokse, joka neuvoi häntä leikkaamaan hevosen toisen korvan pois, jotta hän pystyisi erottamaan ne toisistaan. Sen hän tekikin ja oli taas hyvin iloinen, sillä toisella hevosella oli kaksi korvaa ja toisella oli - kuten Myrskyhärällä - vain yksi, ja hän pystyi erottamaan ne toisistaan. Kuitenkin muutamaa päivää myöhemmin hevonen joutui tappelemaan villiseepraa vastaan, joka puri siltä korvan irti, ja yelmaliolaisen meni jälleen naapurinsa luokse.

"Mikset mittaisi niitä?" kysyi hänen ystävänsä. "Ehkäpä toinen on suurempi kuin toinen."

Yelmaliolainen lähti ja mittasi ne ja - totta tosiaan - valkoinen oli kaksi kädenmittaa pidempi kuin musta...


Auringon kreivikunnasta kotoisin oleva yelmaliolainen vieraili perheensä kanssa Zistorwalissa, Kalisevassa kaupungissa. He katselivat nähtävyyksiä, he näkivät Zistorin kävelemässä ympäriinsä, katselivat metalli-ihmisiä, tarkastelivat ahjoja, alasimia ja pyöriväisiä, kunnes he päättivät hankkia vähän sapuskaa.

Yelmaliolainen ja hänen poikansa lähtivät etsimään jotakin syötävää, ja he kääntyivät kulman taakse ja näkivät hissin. Kuihtunut vanha nainen painoi seinässä olevaa nappia, meni kyytiin ja sulki oven. Muutaman minuutin kuluttua ovi avautui, ja sieltä astui nuori, uhkea blondi.

Yelmaliolainen töllötti ällistyneenä ja sanoi pojalleen: "Poika, menepäs hakemaan äitisi!"


Yelmaliolainen liittyi temppeliherroihin ja lähti harjoittelemaan. Hän palasi muutaman viikon päästä ystäviensä luokse ja kertoi heille siitä.

Yhdessä vaiheessa joukon oli hypättävä "Helvetinkuiluun", Alamaailman sisäänkäyntiin. He kaikki seisoivat reunalla ja hyppivät yksi kerrallaan pimeyteen. Vihdoin oli uuden temppeliheran vuoro, mutta kelpo yelmaliolaisena hänellä meni pupu pöksyyn, ja hän jähmettyi paikalleen. "Hyppää", sanoi temppeliherrojen kapteeni, mutta mitään ei tapahtunut. "Hyppää!" huusi kapteeni mutta turhaan.

Lopulta - myös kelpo yelmaliolaisena - kapteeni huusi: "Jos et hyppää, painan sinut kumaraan ja nussin sinua perseeseen!"

"Huh!" sanoivat hänen ystävänsä, kun hän kertoi tarinaa. "Hyppäsitkö?"

"Olin pompata säikähdyksestä, aluksi...", vastasi temppeliherra.


Nuori aurinkokupolilainen oli todettu syylliseksi pikkurikkeeseen ja tuomittu kuukauden pakkotyöhön Pentinharjulle. Hänet vietiin sinne, ja hän kohtasi kuvernöörin, joka sanoi, että heiltä oli tila loppunut ja että aurinkokupolilaisen täytyi jakaa selli toisen vangin kanssa. Aurinkokupolilainen vietiin pikkuruiseen selliin, jossa oli kaksi pientä sänkyä ja suuri entinen temppeliherra, joka tervehti häntä leveästi virnistäen.

"Odotas iltaan asti", tämä sanoi, kun vartija oli lähtenyt, "niin vähän leikitään!"

Temppeliherra oli hiukan huolestunut siitä, sillä hän oli kuullut, mitä tapahtui eräissä aurinkokupolilaisissa parakeissa pimeyden laskeuduttua. Hän lähti murskaamaan kiviä, ja joka iskulla hän näki sellitoverinsa, ison miehen, virnistävän hänelle leveästi ja sanovan: "En meinaa malttaa odottaa iltaa, jolloin pääsemme leikkimään pikku leikkiämme!"

Aurinkokupolilainen parka tuli aina vain huolestuneemmaksi, kun päivä eteni, kunnes ilta koitti ja heidät vietiin takaisin selleihinsä. Kun he valmistautuivat nukkumaanmenoon, aurinkokupolilaisen sellitoveri ei sanonut mitään ja käyttäytyi täysin normaalisti. Kun valot sammuivat, aurinkokupolilainen koetti nukahtaa, kun hänen sellitoverinsa sanoi: "Oletkos nyt sitten valmis vähän leikkimään?"

Tämän sanoista säikähtäneenä aurinkokupolilainen kysyi: "Mikä leikki se on?"

"Iskät ja äiskät", sanoi temppeliherra. "Kumpi haluat olla?"

Hiukan helpottuneena aurinkokupolilainen vastasi: "Olen sitten iskä!" ja temppeliherra sanoi: "No, tules tänne ja ime äiskän kyrpää!"

Kirjoittaja: Simon Phipp.
Käännös: Matti Järvinen.


Muutettu 01.01.1970
(Webmaster)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English