Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ ELOKUU 2002
Kalikos
Kuinka maa luotiin
Sofalikansan myytti

Kauan, kauan sitten maata ei ollut vielä lainkaan, vain ainoastaan laaja ja loppumaton meri. Suuri Henki ei ollut tähän tyytyväinen, vaan kutsui neljä ystäväänsä neljästä eri ilmansuunnasta. Isoisä Kuikka saapui pohjoisesta, lännestä polskutteli Saukko, Merikotka lensi idästä ja Isoisä Kilpikonna ui etelästä. Yhdessä he pohtivat asiaa ja totesivat, että heidän pitäisi luoda meren yllä maata, jolle eläimet voisivat nousta ja tehdä pesän.

Jotta Suuri Henki voisi luoda maata, hän tarvitsisi hiukan maa-ainesta. Niinpä hän sukelsi sitä merenpohjasta hakemaan ja oli poissa pitkän aikaa. Lopulta Suuri Henki pulpahti pinnalle, mutta hänen huohottava hengityksensä kertoi kumppaneille, ettei Suuri Henki ollut saavuttanut pohjaa. Kaikki olivat hiljaa. Lopulta Isoisä Kuikka puhkesi puhumaan:

- Minä pystyn sukeltamaan syvällä, sillä sitenhän minä ruokanikin hankin. Voin sukeltaa pohjaan ja tuoda maata nokassani.

Kuikka katosi veden alle ja viipyi kauan poissa. Toiset ajattelivat hänen varmasti jo hukkuneen. Silloin he näkivät Kuikan kelluvan pinnalle heikkona ja lähes tajuttomana. Tämä sai sanottua huohottaen:

- En saavuttanut pohjaa. Ehkä koko merellä ei pohjaa olekaan!

Myös Merikotka ja jopa Kilpikonna yrittivät samaa, mutta kumpikin epäonnistui. Näytti siltä, ettei maata olisikaan mahdollista saada meren pohjasta. Silloin Saukko astui esiin ja sanoi hiljaisella äänellä:

- Minä voin yrittää.

Toiset nauroivat hänelle, koskapa olivat jo itsekin yrittäneet ja epäonnistuneet. Suuri Henki antoi kuitenkin lopulta Saukolle luvan yrittää ja tämä sukelsi veteen.

Saukko viipyi poissa paljon kauemmin kuin muut pohjaan yrittäneet. Pian toiset eläimet olivat varmoja, että Saukko olisi heittänyt henkensä pyrkiessään pohjaan. Kaukana pinnan alla Saukko oli kuitenkin saavuttanut pohjan. Heikkona ilman puutteesta hän kaapaisi hiukan maata tassuunsa ja keräsi kaikki voimansa uidakseen pinnalle.

Muut eläimet huomasivat kohta Saukon pulpahtavan pinnalla liikkumattomana. Suuri Henki pysäytti kelluvan ruumiin ottamalla sitä jalasta kiinni ja sanoi:

- Hyvät ystävät, Saukko meni liian syvälle pinnan alle ja hän on kuollut.

He olivat jo aloittamassa surulaulun kuolleen Saukon kunniaksi, kun Suuri Henki yhtäkkiä huudahti:

- Katsokaa, hänellä on jotakin tassussaan.

Suuri Henki aukaisi varovasti pienen tassun. Kaikki kumppanit kerääntyivät katsomaan, mitä tassun sisällä olisi. Tassu aukeni ja paljasti pienen palasen maata. Kumppanit huusivat riemusta, sillä Saukko oli uhrannut henkensä, jotta maa voitaisiin luoda.

Suuri Henki asetti maanpalan Kilpikonnan selkään ja päästi voimansa valloilleen. Äkkiä alkoi tuulla kaikista neljästä ilmansuunnasta ja maanpalanen alkoi kasvaa. Se paisui ja paisui muodostaen ensin pienen karin, sitten kokonaisen saaren ja lopulta valtavan mantereen. Siitä huolimatta Kilpikonna piteli maata selässään ja esti sitä uppoamasta lähes pohjattomaan mereen. Näin oli luotu maa, jolle Suuri Henki saattoi nyt alkaa luoda asukkaita.

Siitä lähtien Suurta Henkeä on kutsuttu myös nimellä Maantekijä ja vielä tänäkin päivänä Isoisä Kilpikonna estää maata uppoamasta kannattelemalla sitä selässään.

Kirjoittaja: Matti Järvinen


Muutettu 01.09.2002
(Matti Järvinen)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English